ja nämä kylmät jatkuvat vaan....peitin eilen illalla kasvuun lähteneet jaloruusut harsolla ja saavat siellä harson alla ollakin kunnes lämpenee. Eilen illalla jopa tipahteli lumihiutaleita.Salaojaputken sain laitettua ojaan ja muutaman "tappokuorman" sepeliäkin kärräsin jo peitoksi.
ihan vähän kiemurtelee mutta kaato pitäisi olla ok.
aloitin laskupäästä sepelin kasaamisen. Ensimmäisen kuorman kippaamisen jälkeen ilmeni ongelma, putki pomppaa ojan pohjasta ylöspäin ja kaato siten menee pieleen.
Mikä neuvoksi? Ei ole ketään, jonka nakittaisi seisomaan putken päällä sapelin laskemisen ajaksi. Aikani tuumittua keksin, että pitää saada jotain painavaa putken päälle, joka on helppo siirrellä työn edistymisen mukaan.
Ja löytyihän sellainen painava helppo siirreltävä, ja valmiina "pakettina", kivikassi. Olin tuonut vuosi sitten kiviä (jonkinlainen kivihulluus) hyvän ystäväni sorarinteestä ja ne olivat vielä kassissa odottamassa lopullista sijoitustaan.
Nyt niille löytyi käyttöä, kassi on sopivan painava pitämään putken ojan pohjassa kiinni ja liikuteltavaksi salaojaputken päällä, näin se sitten homma sujuu.
Tuo sepelin lapioiminen ja kärrääminen on ihan jotain muuta, kuin saven tai mullan vastaava
joten tuota ojaa ei peitetäkään ihan heittämällä. Otan siihen aikaa ja en aio itteäni sen takia vetää piippuun.Sisääntulotiekin on nyt vihdoin korjattu
Musti näyttää minkälainen se oli, tosin kuvasta ei ihan näy se todellinen tilanne.
Tuo jontka oli pahempi kuin kuvassa näkyy. Siihen kertyi kaikki pihalta valuva vesi ja koko alapiha oli keväisin sekä syksyisin yhtä mutalillinkiä. Toivottavasti ei enää.
putki upotettu ja pari tonnia sepeliä päällä. On siitä mukava ajella pihalle nyt kun ei tarvitse varoa monttua. Vielä tarvis tilata jotain sidosainetta (hienompaa soraa) ettei tuo sepeli kiehuisi siinä kaikenaikaa. Ensin täytyy saada vaan se sepelikasa pois lapioitua ladon edustalta. Onnekseni löysin edullisen soran toimittajan, jota aion käyttää jatkossakin.
Viime sunnutaina pidin taukoa salaojan sepelöinnissä ja kävin kaivamassa kaikki mansikan rönsytaimet pois. Sain pikkusiskolta viime vuonna kolme mansikan taimea, kiitos vaan kovasti, jotka ovat rönsyilleet komeasti.
Ruukutin viime sunnuntaina niitä taimia, hyvä että olin säästänyt kaikki keräämäni taimipurkit. Nyt niille oli käyttöä.
Noin yhden neliön alueelta tuli hurja määrä taimia, 53 mansikan taimea odottaa nyt pääsyä mansikkamaalle. Epäilyttää vaan, että varaamani alue mansikoille ei taidakaan riittää
Mansikkamuovikin on jo ostettu ja mansikkamaa odottaa kunnostustaan.
Tuosta läheiseltä hevostallilta käyn hakemassa palanutta hevosvoimaa, jolla peruslannoitan mansikkamaan ja uudet kukkamaat.
Pikkusydän rehottaa jo näin komiasti pihalla. On sitten ihana kukka, kun kukkii jo heti pinnalle noustuaan ja jatkaa sitä koko kesän. On vielä nättikin kuin mikä.
Tämänkään alla eivät rikkaruohot viihdy.
Saniaisperspektiiviä ilta-auringossa.
Tässä odottaa istuttamista viime vuonna saadut ja pihalla pusseissaan talvehtineet tattari, siperiankurjenmiekka (paakussa muutama saksankurjenmiekan alkukin) ja kuunlilja vieläpä ilman mitään pussia ja alkuun se kuitenkin on lähtenyt.
Kuunlijapaakun aion jakaa niin pieniin osiin kun saan. Tuosta paakusta tulee monen monta kuunliljan alkua.
Eilen koin todella mukavan yllätyksen; ajellessani kotiin töistä sain mieluisan puhelun. Hyvä ystäväni kymmenien vuosien takaa soitti ja ilmoitti olevansa miehensä kanssa täälläpäin sukuloimassa ja kotimatkallaan kainuuseen poikkeaisivat täällä luonani.
Olemme tutustuneet 70-luvun loppupuolella asuessamme samoilla seuduilla.
Vanhimmat lapsemme ovat samanikäisiä. Olimme silloin paljon tekemisissä toistemme kanssa. Elämä vei meidät sitten eri paikkakunnille asumaan ja yhteyden pito hiipui. Emme ole tavanneet ainakaan kymmeneen vuoteen ja oli aivan ihanaa huomata, että nuo kuluneet vuodet eivät ole muuttaneet ystävyyttämme mitenkään.
Oli todella mukava jutella pitkästä aikaa, harmi vaan että heillä oli kiire jatkaa matkaa.
Mutta odotan ja toivon uusinta vierailua.
sain näin ihanan jalopelargonian tuliaisiksi
Kukka on viehkeä ja jättikokoinen.
Unohdin tuon kukan keittiön pöydälle ja aamulla huomasin jonkun karvariiviön repineen yhden kukkatertun irti....aarrrghhh
...oma syy tietysti
Punaviinimarjassa ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon kukkia!!
Harmi vaan, että kylmät tuli ja karkoitti pörriäiset, joten marjoja ei ehkä tule läheskään näin paljoa kuin on kukkia.
Uusia kissankuppeja
Puuhkakin kiinnostui uusista ruokalautasista. Tosin, taidan omia itselleni nuo puh-lautaset, ovat sopivia piha-aamukahvi kattaukseeni.
Ostin honkkarista puolella hinnalla somia lasten kippoja ja lautasia kissankupeiksi, nämä kissathan ovat nyt vähän niinkuin minun lapsiani
Ja nyt... hot hot Panadol Hot on pop...lentsu iski ja vei voimat, kippaan tuon liemen kurkkuuni ja toivon helpotusta olooni.
Kommentit