Tatu poika tuli ensin heti juhannuksen jälkeen
Ice Olive's LittleBitOfLove (virall.nimi), kastroitu lila itämainen (OSH) lyhytkarva, tällä hetkellä 10kk.
Kultainen, rakastava, ystävällinen, kohtelias ja kiltti sylikissa, hyvin vilkas haluaa joka olla kakkien kaveri.
Nasse oli kovasti kiinnostunut Tatusta sen tultua kopasta ulos ja Tatu yritti heti tehdä tuttavuutta Nassen kanssa..lahjat yleensä auttaa siinä ;D Tatu toi (kasvattaja toi Tatun ja mukana tuli hänen itsetekemiään ihania kissanleluja) hiiren jolla Nasse alkoi leikkiä.
Tatu kotiutui heti, muut kissat ihmetteli tätä omituisen näköistä otusta..kukaan ei kuitenkaan käynyt kimppuun, sähinää pahempaa ei tapahtunut..kaikki varoivat ja kiersivät kaukaa..paitsi yllätys yllätys..tiukkapipo Nuppu ei, joka kiinnostui Tatusta heti. Mamma Nelli ei ollut enää haluakas ottamaan "ottolasta" hoivattavakseen, niin Nuppu sai oman "vauvan"
vuorokausi Tatun saapumisesta....Tatu vierihoidossa. Tatu oli tottunut kasvatuskodissaan isoon kissalaumaan, jossa hoivaajia ja rymyseuraa riitti. Niinpä Tatun oli uudessa kodissa nämä kissan elämän tarpeelliset asiat on itse hankittava, luotava suhteet muihin kissoihin.
samalla kupilla....
"olen niin yksin kun kukaan noista isoissta kissoista ei leiki mun kaa"
Tatu ei ole koskaan aiemmin ulkoillut (kasvattajalla ei ollut mahdollisuutta ulkoiluttaa) ja siksi ulkoilutarha oli Tatulle jännittävää ja uutta, johon tykästyi kovin varovaisen alku tutustumisen jälkeen.
Mutta Tatu oli leikkikaveria vaille. Kurja kattella kun leikki yksin ja katteli ympärilleen joko joku tulee mukaan, ei tullut ne "jokut" vaan seuraili kun ulkomaan ihmettä tätä pentua. Nuorinkin näistä vanhoista kissoista on 5v. (Rosmo) eikä nämä enää innostu pennun lailla niin vain temmeltämään, enkä minä jaksa ja ehdi leikittää koko aikaa.
Lupasin Tatun kasvattajalle, ja olin jo asian miettynyt valmiiksi, että jos näyttää siltä ettei leikkikaveria löydy omasta takaa, niin sitten hankin sellaisen, sopivan kaverin Tatulle.
Aloin selata SUROK,n pentulistaa ja sieltähän löytyi juuri sopivan ikäinen pentu Tatulle kaveriksi.
6.7 hain Tatulle tämän uuden kaverin....innokkaana vastaanottamassa ja malttamattomana odottaa että tulisi ulos kopasta..
"minä tässä kiltisti odotan niin kyllä se kohta sieltä tulee...." ensituttavuutta, silmitellen kopan rakojen läpi..
"uskaltaiskohan jo tulla?"
kun toin uuden kissan kopassa keittiön lattialle niin kettiön pöydällä makoilevan Rosmon ilme oli näkemisen arvoinen, se oli epäuskoisen tyrmistynyt "MITÄ et oo tosissas?! Joko TAAS!?" vastahan ne oli tottuneet tuohon isokorvaiseen honteloon rimpulaan..ja nyt tottuminen taas uuteen...tosin nämä vanhat ottivat aika tyynesti kummankin kissan tulon, kumpikaan ei ole saanut selkäänsä ja ovat vanhoilta kissoilta saaneet hyvin kärsivallisen ja hyvän kohtelun.
Ollie poika, tässä kuvassa vielä kasvatuskodissaan.
Hao Mao Bernhard, sinisilmäinen Pyhä Birma (SBI) lilatabbynaamio, tällä hetkellä 7kk.
Itsetietoinen, kiltti ja rakastava sylikissa tämäkin, ihmisrakas ja hellyydenkipeä. Tällä on metka piirre kun ottaa syliin, se heittäytyy ihan veteläksi ja valuvaksi kuin ragdoll kissa.
Ollie on näyttelytasoinen ja oli jo 4kk. ikäisenä keväällä jo yhdessä näyttelyssä kasvattajan toimesta ja kasvattaja toivookin muutamaa käyntiä näyttelyissä. Myös taroitus ois, että Olliesta tulisi siitoskissa parille birmanartulle, tämäkin kasvattajan toivomus.
Nyt mennään sitten syyskuussa näyttelyyn. Saapas nähdä mitä tuomarit tykkää.
Ollie ystävystyi Tatun kanssa välittömästi. Vähän röyhkeä ja kuriton vanhempia kissoja kohtaan...ne kyllä laittaa ruotuun mutta tämäkin on saanut hyvä kohtelun ja sopeutuminen on mennyt hyvion puolin ja toisin.
kopasta tulon jälkeen Bernhard osoitti heti pomon elkeitä...Tatu meni tutustumaan kantokoppaan ja Bernhardpa tälläsi ittensä heti kopan suulle vartijaksi.."ähä...tulet ulos sieltä vain minun luvalla"...B pidätteli kisaantunutta Tatua jonkin aikaa kopassa, ilmeiseti B teki Tatulle selväksi kumpi on pomo näiden kahden kesken ja se oli tästä alusta asti selvää, että B vaikka on nuorempi on pomo näistä kahdesta.
tapu tap..tassulla Tatua päähän
Nämä kaksi ovat ulkonaisesti täysin toistensa vastakohdat, toinen pyöreä pörröpallo ja toinen hontelo sutjakka ja sileä.
Näistä tuli hyvä kaverit välittömästi, kyllä pentu pennun tuntee :)
Tämän kuvan perusteella Bernhard sai kutsumanimen Ollie...ohukainen ja paksukainen siinä tillistelee ulos..ilmiselvät Stan Laurel ja Oliver Hardy...siis Bernhardista tuli Ollie. Kotioloissa Bernhard nimen käyttäminen tuntui hankalalta ja siksi tarvittiin lyhyempi helpompi nimi.
tästä pojusta on vaikea saada naamakuvia silmät auki..kun näkeekin kameran niin silmät menee sirrilleen..kasvattajan mukaan kuulemma sinisilmäisten kissojen silmät ovat arkoja valolle.
Olliella on hassu peräpään pesu asento :)
Rosmo hämillään
Nasse oli kovin kiinnostunut näistä uusista mutta matkan päästä
kesällä oli pari tosi kylmää päivää ja uunin oli laitettava tuli ja sitäkös nää molemmat uutukaiset kissat ihmettelivät kovasti. Tatu kauempaa mutta Ollien piti päästä viiksen päähän. Sen tiesin, ettei Tatu varmasti ollut koskaan nähnyt tulta mutta Olliesta en tiedä, koska kasvatuskodissa oli tulisijoja.
Täällä meni sitten kissalaumassa järjestys uusiksi, tuli kaksi porukkaa penskat ja aikuiset jotka sopuisasti kuitenkin jakavat ruokakipot ja kaiken muunkin, minutkin ;D
Yllättävää oli se ettei Nelli-mamma alkanut hoivaamaan kumpaakaan, ei ottanut ottolapsikseen. En tiedä ovatko Tatut ja Ollie edes pyrkineetkään, saavat läheisyyttä toisistaan ja minulta sylittelyä. Sitähän en tiedä mikä meno täällä on kun olen töissä.....
Kommentit