.....ROTTA

Maalla kun eletään niin yksi ikävä tosiasia (myös kyllä kaupungissakin) että rottia taatusti on ympäristössä. Niiden populaatiota on pakko hillitä, koska vapaana juoksevia kissoja ei enää ole, pari kissaa olen nähnyt tässä kuljeksivan. Laitoin niille rotille ja muillekin jyrsijöille vähän "herkkuja" sinne tänne pitkin pihaa piilopaikkoihin siten, ettei niihin esim.linnut pääse käsiksi eikä muutkaan elukat. Laitoin myös kuistin alle yhden ruokailupaikan eikä mulle tullut mileenkään että siltä vois joku kömpiä kissatarhaan.....

Tapani mukaan päästin kissat viikonloppuna tarhaan aamupäivällä ja täytyy niitä sielläkin valvoa ja käydä vilkaisemassa josko joku haluaisi sisään....ei halunnut nyt kun kavin katsomassa, niillä oli jotain todella mielenkiintoista.....

nähtyäni otuksen hetki piti miettiä mikä tuo on mutta aika pian hoksasin väristä ja hännästä, ettei kyse ole vesimyyräsatä joita täällä on tod. runsaasti

Rotta kiinnosti kissoja tietysti mutta sen verran kunnioittivat kookasta, pahaäänistä ärhäkkää otusta eivätkä ne uskaltaneet käydä käsiksi ja ruveta leikkimään saalillaan, vaan pitivät turvaväliä rottaan, joka selvästi oli nauttinut laittamiani antimia mutta oli sen verran vielä voimissaan, että pystyi pitämään puoliaan rääkymällä todella pahalla äänellä ja hyökkäämällä ärhäkästi, jos joku kissoista lähestyi sitä.

Ilmeisesti Nassepoika oli sen kiskonut jostain tarhan rakosesta esiin koska rotan turkissa on kolo. Huoli tuli tietysti kissoista, ettei ne vaan saa mitään tuosta rotasta itseensä.

Rottapolo piiloutui ruohotuppaaseen, eikä kissojen mielenkiinto siitä laantunut, päinvastoin. Päätin puuttua asioiden kulkuun.

Varustauduin paksuilla nahkahanskoilla, saappailla, rautaharavalla ja kalahaavilla. Menin kissatarhaan ja kaivoin rautaharavalla terminaalivaiheessa olevan, raivoisasti rautaharavaa purevan, rottapolon esiin ruohotuppaasta ja nappasin sen haaviin. Kissat olivat jo tässä vaiheessa perääntyneet kasaan ikkunan eteen pyrkien paniikissa sisään. Rotta piti todella pahaa ja yllättävän kovaa  ääntä.

Poistuin tarhasta rotta haavissa ja katselin sitä haavissa, jossa se oli satimessa niin, ettei se päässyt karkuun. Kuulkaa, ei rotta ole ruma. Rotta on viisas eläin ja selviytyjä ja niitä pidetään lemmikkänikin, se taitaa olla ainoa eläin, joka selviää esim. ydinsodasta.

Minusta ei ole eläinten tappajaksi (tästä syystä olen vähentänyt lihan syöntiä ja lopetan sen kohta kokonaan) ja jotenkin mulle tuli paha olo siitä, että minä olin aiheuttanut sille hitaan kuoleman. Minun oli pakko alkaa järkeilemään tekoni oikeutusta katsellessani silmiini tuijottavaa kahta nappisilmää. Rottapopulaation hillitsemiseksi minun oli laitettava myrkkysyöttejä, koska muuta keinoa ei ole. Kahdesta pahasta on valittava se pienempi paha.  Aion ruokkia lintuja edelleenkin ja pitää ne pihapiirissäni mutta varjopuolena on että lintujen ruokinta houkuttelee ja pitää rotat myös pihapiirissä. Mutta onneksi täällä pyörii myös fasaaneja ja muitakin lintuja jotka syövät maasta eli ne mitkä talipalloista tippuu maahan, jääpä vähemmän rotille

Laitoin henkitoreissaan olevan mutta raivoisasti puolustautuvan rotan ladon taakse, vanhan ruosteisen lapion alle suojaan jonne se jäi ja jossa se saisi olla piilossa ja kuolla rauhassa RIP, samalla sanoin sille hiljaa mielessäni, että lähettää lajitovereilleen signaaleja että lähtevät tontiltani ja äkkiä jonnekin muualle tai kuolo korjaa nekin.

Hartaasti toivon ettei, mikään eläin (kissat etc. saalistajat) söisi noita henkitoreissaan toikkaroivia tai juuri myrkkyä syöneitä mutta vielä kunnossa olevia rottia tai myyriä. Suuressa vanhassa pihamännyssäni on majaillut muutamia vuosia jokin pöllö, en ole nähnyt sitä koskaan mutta kuullut moniaita kertoja kun se on iltahämärissä lähtenyt lentoon kulkiessani männyn luona. Onpa se väjynyt kerran tarhasta karkuun päässyttä Mustiakin. Vaan eipä ole enää kuulunut lentoonlähtölehahdusta kahteen vuoteen sen jälkeen kun pari vuotta sitten aloitin "rottabaarien" pitämisen.