Vanha ystävä,  kurssikaveri viiskyt ja risat poikkes tässä kotimatkallaan (niinkuin nykyään melkeen kaikki sukulaisia myöten, jotka täällä käyvät poikkeevat vaan kotimatkallaan) ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa. Jutusteltiin monenlaisesta asiasta ja puheeksi tuli myös nämä unohtamiset ja hukkaamiset (mulla oli just edellisenä päivänä yhet työrukkaset jääneet jonnekin). 

Nuorempana oli vähän noloa ja hävettävää jos hukkasi tavaroitaan (avaimet ja tai/lompakko, mun nuoruudessa ei ollut kännyköitä joten puhelinta ei voinut hukata, tai jos hukkas niin löytyi johtoa seuraamalla), sitä oli huolimaton ja selitykseksi riitti kun on niin kiire monen asian kanssa ettei ehdi kattoo mihin laittoi ja blaa blaa....

Mutta kun tulee näille kymmenille niin tavaroiden hukkaamiseen ei enää suhtaudukaan niin kepeästi kuin nuoermpana. Sitä alkaa hiukan huolestuneena ajattelemaan ja mieleen hiipii pelottava epäilys siitä, että eikai vaan nää hukkaamiset ja joidenkin asioiden unohtaminen ole merkki dementian alkamisesta , ja varsinkin jos suvussa on ilemennyt tätä tautia. Ja sitä luulee myös, että ympärillä olevat ihmiset myös ajattelee samoin

Tämä ystäväni kertoi, että viimeeksi kolme vuotta sitten hänen täällä ollessaan viikonlopun olin häntä kehoittanut menemään lääkärille ja tutkimuksiin, hän oli noudattanut kehoitustani ja saanutkin tutkimusten jälkeen, hoidon joka auttoi hänen ongelmassaan ratkaisevasti.  Ilmankos hän näyttikin paljon nuoremmalta ja virkeämmältä.

No, hän kertoi myös, että sitten hän hakeutui uudelleen muistitutkimuksiin, koska hukkasi ja unohteli tavaroitaan, jotka jotkut ovat edelleen hukassa. No kerroin, että se terveydellinen ongelma aiheuttaa myös muistihäiriöitä mutta korjaantuu ajan myötä hoidon alettua.

Hän kertoi kuitenkin tutkimuksissa kävyneen ilmi, että ikäisekseen hänellä on keskimääräistä parempi muisti. Huojentava tieto! Mullekin on lääkäri kertonut, että hajamielisyyteni ja unohteluni on normaalia, eikä alkavastakaan dementiasta johtuvaa.

Ystävä lähti, ei malttanut jäädä saunomaan ja rillailemaan. Lähtiessään ystäväni sanoi kuistilla, että "mitkäs noi on?" ja osoitti kuistin nurkassa säilytyspöntön päällä olevia työrukkasia joita olin etsinyt joka puolelta pihaa, saunaa ja latoa... (mulla on useita työrukkasia mainitsemissäni paikoissa juuri siksi että olis aina joitan käsiin pantavaa)

Lämmitin saunan ja saunoin yksin. Saunoessani mietiskelin näitä meidän juttelun aiheita ja hoksasin, että näillä kymmenillä on huojentavaa ja helpottavaa tietää, että hukatessaan tavaroitaan on vain huolimaton

Jos joku väittää ettei hukkaa eikä unohtele koskaan, valehtelee tai sitten se dalmaatialainen on jo iskenyt, ei muista hukanneensa eikä sitä ettei muista.