Kukkia uusia ja vanhoja, osa jo kukkinut ja toiset jatkaa.  Heinätyöt tarkoittaa kylläkin rytöpaikkojen siivoamista viikatteella ja jopa voimaoksaleikkureilla. Vettä on tullut siihen malliin että kaikki kasvaa ja voimalla, myös rikkakasvit.

Lomaa takana kolme viikkoa ja edessä vielä kaksi....ehtiiköhän sitä tekemään sen mitä piti ja aikoi ...tekemistä riittää vielä paljon... joskus tuntuu että liiankin paljon näille nykyisin kovin vaihteleville voimille ja voinneille, vuoristoradassa edelleen mutta en aio perääntyä nyt vaan jatkan tämän kilpparilääkityksen vaihdon kanssa.

Teresan ruusu kukki näin komeasti vaikka on edelleenkin istuttamatta, paikka löytyy syksyllä kun muutenkin siirtelen kukkia ja pensaita uusiin paikkoihin.

siinä oli valtava määrä nuppuja

uusi päivänlilja, "lempeä paimen" nimeltään ja kukka kaunis. Tämä taimi on pieni, lehdetkin vavin n. 10cm pitkiä mutta kukkaa pukkaa koko ajan. Tämäkin taimiruukussaan vielä, pääsee multiin syksyllä uuteen kukkapenkkiin.

polkkakarkin värinen kerrottu petunia, halpaostos mutta ei "halpa" eikä  enää. Komeasti lähti kasvuun ja kukkimaan.

vekkulin värinen apinankukka, ei kuki enää vaan työntää uusia varsia joista sitten taas meinaa kukkia, toivottavasti.

Idänunikossa oli tänä vuonna runsaasti kukkia

tämän nimeä en tiedä mutta istutin ruukkuun pikkusipuleita ja niistä kasvoi rehevä kukka. Kaunis herttainen kasvi.  Kukat vaan on aika kranttuja kun aukeavat vain jos aurinko paistaa niihin.

keväällä ostamani kivikkokasvi kukki näin komeesti ohotan marunan kainalossa

tämä pikkuruusu piti laittaa verkon sisään, koska pihalla mellasteli parvi variksia ja ne silppusi tämän ruusun ensimmäisen nupun

kannatti suojata sillä näin nätisti miniruusu kiitti suojelusta

Maria teresia aloittelemassa kukintaansa joka jatkuu edelleen ja se jatkuu pitkälle syksyyn.

vihdoista viimein sain Sarah Bernhard-pionin, ja tämäkin kukkii taimiruukussaan, jossa se myös talvehti ja hyvin näytti talvehtineen kun kukki , tämä pääsee multiin syksyllä kun saan raivattua sen  rinneangervon pois pionipenkistä. Vielä siihen pionipenkkiin haluan ainakin valkoisen ja korallinvärisen pionin.

töyhtöangervo

Mårbacka kukoistaa kuistilla ja se on niiiiiiin oikea pelakuu kuin vain olla voi, sellainen kun mummolan ikkunalla oli

hempeän ja lempeän värinen kukka, niinnkuin ne mummon aluhousut

Erotika-ruusun kaksi ensimmäistä aivan valtaisaa kukkaa; varsi melkein metrin korkuinen ja sen päässä komeilee 15cm halkaisijaltaan oleva kukka!! Edelleenkin kameran on vaikea tarkentaa tuohon kukkaan..Kukinta jatkuu kun leikkaan varren poikki ensimmäinen 5-lehtisen lehden yläpuolelta niin se tekee siitä uudet versot.

Tämä Erotika-ruusu on todella kestävää lajia; viime syksynä jäi peittämättä kokonaan sillä en jaksanut tehdä pihan syystöitä ollenkaan sillä sairastuin työpaikan rakenteissa olevasta homeesta ja sairastin monta kuukautta. Keväällä olin vakaasti sitä mieltä että ei lähde kasvamaan, tai jos lähtee niin pukkaa villiversoja juuresta. Vielä mitä!! Ei ollut moksiskaan vaan alkoi keväällä työntää vahvaa jaloversoa. Nyt lupaan hoitaa sen syksyllä kunnolla.

kasvimmaalla kasvaa paljon sipulia ja porkkanaa, salaattisekoitusta, hiukan punajuurta, paljon tilliä sillä tykkään siitä paljon. Pensaspapua kasvaa myös ja toivon siitä runsasta satoa pakkaseen. Hassua, että laitoin paljon sipulia, koska vatsani ei siedä enää juurikaan sipulia mutta minä toivon että tilanne muuttuu sillä rakastan sipulia.

Sitten ne heinätyöt...

näitä tämmöisiä rytöpaikkoja on runsaasti tällä tontillani (kaikkia paikkoja ei ehdi eikä jaksa laittaa paraatikuntoon). Tuon laskin kasvamaan tuollaiseksi lupiinien takia ja kun ne lopettivat kukkimisen, niin oli aika laittaa tuo rytö matalaksi. Esikoinen oli täällä viettämässä muttaman lomapäivänsä ja mehän ruvettiin sitten yhtenä päivänä heinähommiin.

Kyllä me lomaakin vietettiin, tehtiin reissu vanhalle syntymä- ja kotipaikkakunnalle..siitä myöhemmin.

työkalut; rukkaset, pieni viikate ja liippa (hiomakivi). On täällä isokin viikate (entisen asukkaan jäämistöä) mutta minä en jaksa sitä käyttää, on vanha ja painaa sen verta paljon

Heinäharava (minulle tuttuakin tutumpi) ja heinähanko, molemmat tulivat talon mukana onneksi sillä molemmille on ollut käyttöä. Heinäharava ja nimenomaan tuollainen punainen oli minun työkaluni tätilässä, jossa heinäntekoaikaan reunojen ja rippeitten haravoiminen oli minun, veljeni ja serkkujeni hommia. Silloin lapsena tuntui, että ne peltosarat olivat kilometrien pituiset. Olihan ne pitkät.. niistä kuvaa myöhemmin.

sama paikka kun ekassa kuvassa, muutama heinäkasa tullut lisää ja uusia kasveja näkyviin, tuolla rytön keskellä oli iso vuorikarviaispensas, ja täynnä marjoja

tuolta pujometsikön seasta ei edes lupiinit enää näy

pujot ja kaikki muukin saatu raivattua ja vuorikarviainen saa valoa ja ilmaa.

Vaikken tykkääkään täällä myrkyttämisestä, enkä haluaisi täällä niitä käyttää mutta nyt on pakko, ei noista pujoista pääse muuten eroon. Nyt kun ne tekee uutta kasvustoa juurista, niin pääsee vähemmällä myrkyttämisellä. Ei tavitse edes suihkuttaa vaan maalipensselillä sutaisee myrkyt kasvustoon.