Tietysti Pori Jazz ja lauantai 18.7.

Joskus toukokuun alussa kävin vilkaisemassa mitä Pori Jazz tarjoaa tänä kesänä ja virallisilla sivuilla uutisoitiin näin.

No minähän innostuin kovasti lähtemään, koska oli taas vierähänyt muutamia vuosia siitä kun viimeeksi olin ollut jazzeilla. Ja tietysti halusin nähdä livenä tuon artistin ja orkesterin...kaikkihan muistaa 80-luvulta Stray Cats,n ja runaway boyn.

Eka kerran olin kirjurilla joskus -93 ja tuolloin yllätysesiintyjänä oli Manhattan Transfer ja seuraava kerta oli -01, silloinkin tapahtui peruutus pääesiintyjän suhteen; tuolloin piti olla Gary Moore kirjurilla mutta kurkkutulehdus esti esiintymisen ja tilalle tuli John Mayall. Tulin silloinkin yhdessä työkaverin kanssa ja Gary Mooren vetämänä, mutta tuo John Mayall ei ollut paha ollenkaan vaan päinvastoin, sain uuden artistin taas kokoelmiini ja musiikki arkistoni laajeni.

Tuossa laskeskelin, että näköjään tasan 8 vuoden välein olen ollut jazzeilla. Siis nythän oli suorastaan jo aika mennä taas.

Nyt sitten taas puuhasin festariseuraa työkavereista, joita lähtikin mukaan kaksi. Lauantai aamupäivällä sitten lähdettiin kohti Poria.

Käytiin ensin katsastamassa majapaikka ja siten baanalle, siis jazz-kadulle katsastamaan markkinatarjonta. Pakollisten tilpehööri ostosten ja ruokailun jälkeen suunnistimme kirjurille. Sää ei olisi voinut enää olla parempi.

Kuvatukset reissusta....

"jaaha...ei päästä ulos, nyt se lähtee jonnekin"

Jazz-Streetin takakuja

taidetta talon katolla, voi niitä käytettyjä olutmukeja käyttää näinkin

taavia pitkin kirjurille, näkymät matkalla

surullista katseltavaa...ketä nuo roskat tuolla vedessä ilahduttaa....

tässä yksi pieni osa siitä valtavasta yleisömäärästä mitä tuolla oli..

Me hinasimme itsemme aivan eteen, että saataisiin paremmin kuvia....no, siitä kärsi musiikin toistollinen, anti koska oltiin liian lähellä, areenan toisessa päässä olisimme kuulleet paremmin kaiken. Eikä se kuvallinenkaan anti kovin hääppönen sitten ollut...mutta jotain sentään sain taltioitua.

Kirjurilla oli jo ehtinyt esiintyä muutama artisti ja kokoonpano ennen kuin me tultiin paikalle mutta tultiin juuri parahiksi kun lavalle marssi nämä herrat

Huippubasistit S.M.V = Stanley Clarke, Marcus Miller ja Victor Wooten

Suoraan meidän edessä oli tuo suuri näyttö jonka katsomisesta meinas  mennä niskat jumiin..mutta tuolta näki paremmin vaikka edessä oltiinkin

Stanley, Marcus ja Victor

rumpalin nimeä en muista, enkä löydä sitä nyt mistään

Marcus Miller

Stanley Clarke

Victor Wooten

Marcus Miller ja kosketinsoittaja

esiintymislava oli joltisenkin iso, juontaja kehui sitä jazzien historian suurimmaksi.

tässä videonpätkää, kuvan- ja äänenlaatu ei ole kummoinen

 

 

Oltiin juuri kaiutin seinämän edessä ja bassot olivat tosi matalia, sekä ne tuli tooooosi lujaa, niin ettei niitä enää kuullut vaan ne tuntui turruttavana värinänä joka sai rintakehän resonoimaan, tuntui aika oudolta.

Basistit lähtivät ja sitten alkoi lavalla kova hyörinä kun sitä alettiin valmistella pääesiintyjää varten..

 

 

vielä ehtii kuvata ennen keikan alkua

 

 

 

..tämä bodyquarg lavan sivussa valvoi tarkasti mitä yleisössä tapahtui....

..joten ällös ole noin murheellinen, kaiki on ok.

...oujjeeee...

 

 

*******************************************

Stray Cats vauhdissa, rumpali tosin ei ole Slim Jim Phantom..

eikä tämä Lee Rocker...

mutta meno senkun paranee...

 

 

Brian laulattaa yleisöä ja kaikki vastaa .."dirty boogie"...

.."mites se nyt menikään"....

...."yeah"...siinä se

sitten encore....

..."ei näitä kieliä enää meinaa nähdä mutta ei tässä kehtaa laittaa lasejakaan silmille että näkis, noi pitäis mua vanhana ukkona vielä"....

 

encoressa täysi häkä päällä...

 

 

 

taisi bändi ja artisti olla tyytyväisiä konsertin jälkeen ainakin ilmeistä päätellen..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin musiikki-iloittelu, artisti ja orkesterit laittoivat pillit pussiin ja lähtivät. Kai mekin sitten lähdetään.

Jäimme vielä hetkeksi paikoillemme odottamaan suurimman ruuhkan purkautumista, kun ohitsemme meni saattue...siis hetkinen KUKA tuo oli??

 

No Tarjahan se oli. Hän pysähtyi kuvattavaksi jonkun kanssa ihan lähellemme. Sitten Tarja siirtyi hiukan eteenpäin ja pysähtyi taas. Katselin heitä hetken ja aikani vatuloin kuvan ottamista, viitsinkö kaivaa kameran laukusta vai en...kaivoin, koska tuo seurue tuntui vain viipyvän siinä vieressä. Maassa tuntui olevan jotain todella mielenkiintoista, koska Tarja ja tämä valkohattuinen nainen kyykkivät maassa pitkään...tietoa ei ole mitä sieltä etsittiin tai katsottiin.. Seurueen lähdettyä katsoin mitä maassa oli; sadevesiviemäri.

 

Jyrki Kangas ja Laineen Reiska menevät edeltä bäkstagelle...

Tarja vielä viipyy...

mutta sitten lähtee, meni kai myös bäkstagelle puristamaan Brian Setzerin kättä...kai

Sitten lähdetään mekin, etsimään ruokaa sillä nälkäkin ehti jo tulla.

laskeva aurinko heittää vielä hehkuvat säteensä poistuvan yleisön ylle