Jean Michel Jarre

                              IN > DOORS

Kevät talvella kävin netissä katsomassa muuten vaan Jarresta tietoja missä konsertoi ja milloin. Ajatus oli että jospa jossain lähistöllä, euroopassa olisi sellainen ulkoilma megakonsertti joita olen nähnyt telkusta, sellaisessa haluaisin olla mukana. Mulla on viedoklippi helmikuun postauksissa juurikin tällaisesta megakorsertista mikä oli järjestetty Pariisin yhdelle kadulle, nimeä en muista mutta se konsertti oli lähellä sitä uutta riemukaarta. Löysin kuitenkin tiedon, että Jarre konsertoi suomessa Hartwall Areenalla 16. toukokuuta. Soitto esikoiselle (jonka kanssa ollaan oltiin -92 Dire Straits,n konsertissa stadionilla) josko lähtis mun kanssa kattoon Jarrea livenä. Oli halukas ja hän hankki liputkin.

Viime lauantaina tuo päivä sitten koitti. Vatuloin vaan että kummalla menen; omalla autolla vai junalla....molemmissa puolensa. En ole mitenkään innokas liikkumaan omalla autolla pääkaupunkiseudulla...kartan sitä viimeseen saakka mutta nyt omalla autolla lähtemiseen oli enemmän syytä kun junalla (saisin esikoisen päiväksi luokseni). Netistä katoin reitin selväksi mutta arvasin ettei se ihan niin yksinkertaista ole kuitenkaan.

Tietenkään ajo areenalle ei ollut niin yksinkertaista kun netin ohjeet antoivat ymmärtää  ja ohjeissa kuvatun kaltaista risteystä kun ei tullut eteen niin hurautin liikenteen mukana ohjatusta liittymästä ohi!! No voi sun ¤#&%¤%#%  mie arvasin tämän!! Eikun heti seuraavasta liittymästä pois ja yritys takaisin päin, jouduin seikkailemaan jossain Haagassa ja hyvällä suuntavastollani pääsin kuin pääsinkin takaisin samaan kohtaan ja Areenalle. No siellä oli uusi haaste edessä; koko areenan ympäristö selläisen myllerryksen vallassa ettei tiennyt yhtään mihin ajaa kun ei ollut opasteita mutta jotenkin siellä niitä kinttupolkuja ajaessa päädyin kuin päädyinkin parkkitalolle. Maksun jälkeen auto heti ensimmäiseen ruutuun ja pitkä huokaus.

Onneksi olin lähtenyt ajoissa (vähän liiankin) liikkeelle sillä tällainen maalaismuija tarttee aikaa liikkumiseensa tuntemattomissa maisemissa.

Kapusin parkkihallista huojentuneena ulos ja silmäilin paikkaa jossa en koskaan aiemmin ole ollut...

siinä se tönöttää, Hjalliksen valtaisa halli jota suunnitteluvaiheessa pidettiin varsin utopistisena, yltiöpäisenä ja suuruudenhulluna hankkeena

 aurinko paistaa täydeltä terältä

 ja liput liehuu

 junat purkavat Pasilan asemalle konserttiin tulijoita joita tulee ajoittain tien täydeltä, tuolla joukossa on esikoinenkin....

Etsimme esikoisen kanssa paikkamme ja käymme istumaan. Halliin on ajettu usvaa, kansaa valuu hiljalleen..kello on jo yli 20.00 ja konsertin olisi pitänyt jo alkaa mutta ymmärrän ettei maailman luokan tähti aloita ennenkuin liikehdintä salissa loppuu ja kaikki ovat paikoillaan.

Kansaa alkoi tylsistyttää odottelu ja kun vaativa taputus kera jarre-huutojen ei auttanut niin päätykatsomossa jotkut halusivat äksöniä ja ajankulua maestroa odotellessa. Keksivät aloittaa aallon tekoa huudon kera, ei oikein ensin ottanut tulta mutta kun aikansa hyväntuulisena yrittivät niin kerta kerralta väkeä tuli aina enemmän ja enemmän lisää aaltoihin ja viimein koko halli teki aaltoja...että meillä oli hauskaa ja nauratti kovasti....sitten tämän hauskan pidon lopetti maestron saapuminen lavalle...

lysti loppui siihen ja aloimme seuraamaan kun maestro tuli lasersäteestä esille, ensin näkyi käsi (ylimmäinen varjo valokiilassa)... kuvat ovat rakeisia koska jouduin käyttämään 800 ASA,n herkkyyttä, mutta antaa oman pikantin mausteensa kuviin

 maestro puoliksi näkyvissä lasersäteessä mutta soitto soi..ja jytinällä...alkuun tuntuu että tarvitsen korvatulpat mutta pian siihen tottui

 esiintymislava kylpee sinisessä valossa ja lasevaloshow alkaa

 usvaa valuu esiintymislavalta katsomoon, maestro näkyy valkoisessa paidassaan

 laserharppu joka encoressa lakkasi toimimasta hetkeksi

taustakuvio "asteroides hyaloides"

"JARRE!!!!"

värikolmiot..konsertin aikana valoshow oli mieletön

violettia valotykitystä

raidallista laseria

fani fanittaa ja saa mestron huomion

Jean-Michel on varsin vetreässä kunnossa ja hyvin nuorekas kuuskymppiseksi! (ainakin kaukaa katsoessa) liikkui varsin ketterästi lavalla soittimelta toiselle

valoilotulitusta...olis ihan hauska tietaa mitä valoja nuo kaikki ovat, olivat todella voimakkaita

tuolla häikäisevän valkoisen valon keskellä on maestro orketerinsa kanssa

"kolmannen asteen yhteys"... tätä kuvaa katsoessani tuli mieleen juuri tuo elokuva..jää vaan odottamaan ketä tulee tuolta valon keskeltä

näillä valolilla pyyhittiin katsomoon konsertin lopussa

ja sen jälkeen maestro poistui lavalta niinkuin tulikin; lasersäteen kautta

ja viimeseksi näkyviin jäi vain käsi ja sekin katosi säteen sammuessa... näinköhän siirtyi Scotlantiin tuolla säteellä  seuraavaan konserttipaikkaan.

Konsertissa kuultiin tuttuja kappaleita, magnetic fields, oxygene, souvenirs from china josta puuttui nyt se hauska kameran laukaisijan ääni, juhlallinen rendezvous etc. ja kuultiin tuntemamattomiakin (ainakin minulle) aivan ufoja kappaleita mutta menivät muitten mukana ja seassa.

 Jotenkin sieltä areenan sekasotkujen keskeltä päästiin pois ja oikealle moottoritielle ja alkukesän tummuvassa yössä köröteltiin esikoisen kanssa kotiin.

Vielä minulla on odotettavissa kaksi mieluisaa musiikki tapahtumaa tänä kesänä; Nastolan rautalankafestarit ja Porin jazzit  YEAH!