Tänään olis ollu hyvä ilma tehdä pihahommia mutta aamulla jo alkoi koveneva päänsärky ja mahanpolttelu joten ne hommat sai jäädä nyt tältä päivältä. Join aamulla teetä sääliäkseni vatsaani ja sehän taas ei sitten sopinut päänupille vaan kovensi särkyä, joten keitin kahvit puolenpäivän aikaan ja ja kyllä nuppi kiitteli, tosin liipasimella on että särky räjähtää käsiin. Työviikko on ollut aika rankka ja se on käynyt hartioihin ja sitä tietä nuppiin.

Tuo vatsa kun ei tykkää enää normaalista leivästä ja viljasta vaan minun on ollut pakko siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon ja vatsahan on siitä rauhoittunut. Aiemmin vatsaa eivät rauhoittaaneet edes järeämmät lääkkeetkään eli happompumpunsalpaajat (Somac) ja nyt tämän ruokavaliomuutoksen myötä auttaa pelkkä Samarin. Kaupan gluteenittomat leivät ovat..anteeksi vain...aivan kamalia enkä tykkää niistä enkä enää osta niitä, ovat turkasen kalliitakin vielä. Näkkileipää olenkin sitten pureskellut ja olenkin löytänyt yhden tosi hyvän näkkärin mutta nuo gluteenittomat näkkärit ovat todella kovaa, vaikkakin haurasta pureskeltavaa ja palaset suussa ovat hirveän teräviä, miun ikenet ovatkin ihan hajalla. Tässähän tietysti olisi nyt hyvä syy luopua leivästä, jota syön liikaa, mutta kun luonto ei anna vielä periksi..en luovu ihan helpolla leivästä.

Niinpä keksinkin  millä voisin itse tehdä helpolla leipää ja tsadaa tässä se keksintö on

leipäkone,  90-luvun suosikkikone varsinkin miehet tykkäsivät leikkiä tällä

mulla ei koskaan ole aiemmin ollut leipäkonetta joten nyt alkaa opettelu

no tietysti sitä piti heti kokeilla ja tein gluteenittoman leivän, likilaskuinenhan siitä tietysti tuli. oli muuten hauska seurata kissoja; kissat säikähtelivät ja säntäilivät kun kone touhusi omiaan sekoittaen suristen taikinaa ajoittain.

ja tänään sitten piti kokeilla uudestaan ja tein ihan ranskanleivän, eli valkoisesta vehnäjauhosta 1000g leivän joka on tässä menossa uuniin jäähtymään. Näin komea leipä tuli ja hyvältä maistui (ja mahassa korventaa nyt)

leipä on kuohkea ja rapea kuoreltaan, jollaisesta tykkään.

Siis kaikenkaikkiaan hyvä peli ja innostuin asiasta. Täytyy ruveta kokeilemaan millä ohjelmalla ja jauhoseoksella saisin hyvää gluteenitonta leipää. Sitä paitsi kätevää kun toi kone hoitaa homman alusta loppuun ja voi tehdä silläkin ajalla jotain muuta...vaikkapa laiskotella

Kissoista en liiemmin olekaan postannut pitkään aikaan kunnolla mutta tässäpä korjataan tuokin nyt sitten

tämä punaturkki Nasse tykkää mennä kaikkien paperien ja laatikoiden alle ja sisään

ja Rosmo tulee välittömästi ottamaan osansa (ottaa mielellään kokonaan) huomiosta jota annan Nasselle ..ja Nasse kun ei tykkää tuosta Rosmosta sitten yhtään....

mikäs se tämä on?

laiskan kissan kiipeilyä puussa , Nasse tuli tarhasta sisälle je meni lämmittelemään television päälle

ja kukas se sitten tulikaan taas paikalle....

siellä sitten nautiskeli huomiostani ja tv,n tuottamasta lämmöstä venytellen ja venyttelyn ansiosta putosikin sitten tuonne pieneen koloseen tv,n ja kaiuttimen väliin

"näkiks kukaan???"

leipäkoneen laatikko sai uutta sisältöä, Nasse pujotti itsensä tuosta pienestä aukosta sisään

voi kun siellä oli mukavaa..

mutta ei kauaa kun taas tuo Rosmo tuli pilaamaan kaiken kivan

"meniks se jo?"

(kuva: Terhi Salonen) tässä vielä kuvia Nassukan SUVAK,n näyttelymatkasta Lahdessa kolmen vuoden takaa. Nasse tuomarin arvioitavana (vai oliko se jo ryhmän paneeli), koko näyttelyn voittanut kissa tuossa alhaalla violetin verhon vieressä. Nasse oli vuoden vanha eikä vielä ollut sen kokoinen kun on nyt. Tämä tuomari sanoi tuolloin arvioidessaan ja katsoessaan Nassen tassuja, että tästä tulee iso kissa ja niin tuli...mitähän näistä kahdesta nuorimmasta, Rosmosta ja Mustista tulee..kummallakin on suuret tassut..

(kuva Terhi Salonen) kyllähän sieltä näyttelystä Nasselle mitali tuli; näyttelyn persoonallisin kissa.

EDIT: Tuonne SUVAK,n näyttelyyn lähdin ihan vain mielenkiinnosta (mitalin kiilto ei tosiaankaan ollut mielessä) minkälaista siellä on ja tietysti katsomaan niitä kymmeniä kotikissoja, yllätykseksi sieltä tuli tuo mitali. Tästä kissalaumasta tuo Nasse oli ainoa mahdollinen kissa viedä näyttelyyn; lunki kissa joka ei turhia pelkää eikä hötkyile mutta on rohkean utelias kaikkeen uuteen. Kaikenkaikkiaan se oli tosi hyvä reissu ja kokemus, siellä oli ihania kissoja ja paljon

Rosmo on mustasukkainen minusta ja tulee väliin jos huomioni saa joku muu kuin hän...

jopa kaiuttimien ja minun väliin. Kuuntelin bluesradiota jammaillen kun latailin kuvia koneelle ja ämyrit oli lujalla, siitä huolimatta Rosmo tuli tyrkylle parkkeeraten peräpäänsä hiiren päälle