Maaseudunrauhassa asustelen vanhassa (räsnsistyvässä?!) talossani seuranani rakkaat kissani. Kesät menee laajan pihapiirin kunnostamisessa ja hoitamisessa. Talvisin "harrastan puutöitä" eli tupani lämmittämistä. Kädessäni pysyvät työkalut moottorisahasta virkkuukoukkuun. Digipokkari on ahkerassa käytössä ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, näillä sulostutan elämääni. Ihmettelen ihmisen elämää; ihmisluontoa, sen ilmiöitä, ja sen monimuotoisuutta... hiljaa itsekseni.
tässä se nyt sitten on, anopinkielen kukka! Pikkupallukoista kasvoi patukoita, jotka räpsähtävät auki kapealehtiseksi herkänkauniiksi kukaksi.
keväällä vaihdetaan suvikumit ajokkien alle, niin myös kottikärryyn. Tämäiloisen värinen rengas on puhkeamaton eikä sitä tartte täyttää, siis huoltovapaa!!
ja tuo kottarri uusine renkaineen pääsikin heti tosikoitoksiin murskeen levitykseen pihalle. Tässä kuormautonkuljettajan taidonnäyte siitä miten hienosti on murske levitetty ajoluiskakaan, nappi suoritus!
ei tarvinnut kun levittää se pienempi kasa alapihan reunoille
pihalla on taas niin paljon mukavaa tehtävää ettei malta millään istua ja juoda kahviaan rauhassa aloillaan, vaan on kohnastava sieltä ja täältä ja sitä hörppii jäähtynyttä kahvia siinä samalla...kupinkin sitten laskee mihin sattuu..syksylllä sitten kerätään kasvuston lakastuessa niiden sekaan unohtuneet mukit
voisi sanoa kesäkauden alkavan siitä kun käynnistää lammen suodatinpumpun ja hiljainen rauhoittava veden solina alkaa kuulua.
etusormenkorkuiset mininarsissit kukkivat ensimmäisinä kilpaa leslenlehtien kanssa, nuo on söpöjä. Ovat viiemvuotisia pääsiäiskukkia. Näiden vieressä olevat jouluhyasintitkin pukkaavat kukkanuppuja! Myöhemmin niistä kuvaa.
leppis lämmitteli auringossa
upeat joutsenet ovat majailleet tuossa lähipellolla jo reilun viikon, äityen välillä iltaisin melkoiseen mekkalan pitoon
lintusininen teki risupesän onttoon omenapuun rungon tynkään
tässä varsin harvinaislaatuinen kuva, nämä kaksi eivät IKINÄ makaa vierekkäin sillä kun Rosmo tunkee Nassen viereen niin Nasse häipyy välittömästi....eikä tätäkään auvoa kauaa kestänyt...
puupino sittenkin parempi makuupaikka...tää muuten tykkää puista..onhan se navetasta ja maalta kotoisin
Löysin alkutalvesta kuivia oksan karahkoita tuolta ladon takaa ja aattelin josko niitä koristelisi jollain ja laittaisi kattoon roikkumaan...
Paikallsessa rismassa oli viimevuotiset pääsiäispuputytöt puolella hintaa ja mie ostin kopan tyhjäksi, eli 7 pupua lähti miun mukaan..mielessä oli juurikin tuo oksa. Noilla vaan on hassut jalat, ne ei ole tassut vaan ne näyttää ankan räpylöiltä
Pieni, vuosia sitten ostamani pieni koristelinnunpönttökin löysi oikean paikan.
Anopin kielessä kukka..
enkä ole koskaan aiemmin nähnytkään anopin kielessä kukkaa...ostin tämän joskus viime vuonna ja tuossa keittiön ikkunalla se on ollut koko ajan ostoruukussaan ja samoilla mullilla vaihtelevalla kastelulla ja nyt se pukkaa kukkaa!!
Nyt on ihan pakko jakaa tää täällä. Niinkuin kaikki tietää yksi asia johtaa toiseen...no nyt on mulla lattarimusiikkikausi meneillään ja selasin netin radiokanavatarjontaa ja sieltä löytyi
ja sieltä löytyykin sitten montaa laauta jazzia! Selasin tarjontaa ja löysin Jazz bossanovan , mukavaa taustamusiikkia touhutessa. Nuo verhotkin tuunasin tämän musiikin tahdissa Hissimusaa tai ei MINÄ TYKKÄÄN!!
Tänään tuota kanavaa tuossa kuunnellessa kuulin hyvin tutun, muistorikkaan kappaleen nuoruudestani, jota ei kuule juuri koskaan miltään radiokanavalta ja jonka esittäjää, enkä kappaleen nimeä ole koskaan saanut tietää ja etsintä siten hankalaa. Katsoin välittömästi kuka esittää ja mikä kappale, menin juutuubiin ja sieltähän löytyi tämä kappale ja paljon muutakin tältä esittäjältä.
Vihdoinkin löysin tämän! Tämä tuo varsin elävästi mieleeni luokkaretken Linnanmäelle toukokuussa 1967 ollessani 15v.
Käveltiin luokkakaverin kanssa Linnanmäkeä ristiin rastiin ja tämä musiikki tahditti kävelyämme...oi että! Silloin olin nuori ja nätti...tuo rippikuvani tuolla profiilissani on tuolta vuodelta. Mulla oli luokkaretkellä päälläni uusi lohenpunainen farkkupuku ja joku musta pusero. Tukka poninhännällä ja rusettina musta sifonkihuivi, joita tuolloin kaikki käyttivät, se oli muotia Olin ostanut jostain linskin lähellä olevasta kempparista mustat rengaskorvikset joista toinen hajosi heti kättelyssä ja koitin korjailla sitä siinä kävellessämme onnistumatta kuitenkaan. Halusin kuitenkin laittaa ainakin toisen renkaan korvaani ja siirsin ponnarin toiselle koruttomalle korvalleni ja musta sifonkihuivi kruunasi peittäen puuttuvan korvakorun. Likkakaverini kertoi siinä kävellessämme, että oli huomannut kahden komean, romaaneilta (myöhemmin kävi ilmi etteivät olleet) näyttävän kaverin seuraavan meitä ja että olivat seuranneet jo jonkin aikaa...en kiinnitänyt mitään huomiota hänen huomautuksiinsa, koska korviksen korjaus vei kaiken huomioni. .
.. tästä eteenpäin ovat parhaat muistot tuolta illalta ...... Keiron Pariisista
(Siivotkaa likainen mielikuvituksenne...vain kävelyä julkisella paikalla, opettaja oli alueella valvomassa oppilaitaan )
Eihän tämmösiä pakkasia pitänyt tulla ...nyt vaan mittari kuitenkin paukkuu -26 asteessa!
Olen pitänyt huolen, että linnuilla on riittänyt syötävää ja ilokseni olen huomannut kaksi uutta pikkulintua liittyneen pihalintujoukkooni, urpiainen ja suloinen pallero pyrstötiainen
ikkunan läpi ja vasten valoa vaikea kuvata mutta kyllä pyrstötiaisen tuosta tunnistaa, se on sitten suloinen!
miksi sitä kimmallusta ei saa vangittua kuvaan, mikä säkenöi satavista kiteistä ja huurteisista puista salaman välähtäessä ?
Vaikka ollaan vielä aivan sydäntalvessa mutta mieli kirmaa jo vinhaa vauhtia kevättä kohti! Nää pakkaset on vaan nyt "lusittava" pois. Itseäni ilahdutin ja mieltäni ravitsin uusilla keittiön verhoilla. Heti joulusta kun päästiin, niin loppiaisena keräsin kaiken jouluun liittyvän pois ja tilalle piti saada valoisaa ja raikasta, "elävää"väriä ja niinpä kaivoin komerosta ne limenväriset verhot mutta nepä eivät tuntuneetkaan nyt "oikeilta"....piti saada joitain muuta..mutta mitä?
SINISTÄ!? ei voi olla totta? minäkö haluan verhot joissa on SINISTÄ!? Sinistä sisutukseen on ISO juttu mulle, sillä se on ollut väri josta en ole koskaan tykännyt! Niin vain nyt kävi...olin nähnyt tuosta kankaasta tehdyt valmis kapat alelaarissa ja pyöritellyt niitä käsissäni ja enkä missään tapauksessa aikonut niitä ostaa, koska ne olivat KAAMEAT mielestäni. Liian voimakkaat, suorastaan räikeät!! EI EI! Eikö mitään sopivaa löydy!? Etsikelin pitkään valmiita ja kankaitakin monesta paikkaa vaan ei löytynyt sopivia. Mieleen alkoi tulla toistuvasti nuo verhot ja pikkuhiljaa nuo verhot alkoivatkin tuntua juuri sopivilta ja se sinisyyskin alkoi miellyttää enemmän ja enemmän. Sitten kauppaan ostamaan verhoja mutta niinhän siinä kävi, että ne oli kelvanneet jollekin muullekin ja löytyi vain yksi kappa enää....mitäs nyt? Sen siitä saa kun vetkuttelee mutta toiveikaana pengoin tekstiiliosastoa ja sieltäpä löytyi pöytäliina tuosta kankaasta kokoa 140x220 hintaan 11.00 euroa!! Ostin pois onnellisena ja tekasin siitä verhot keittiöön. Eipähän tarvinnut kuin leikata pöytäliina kahtia pituussuunnassa ja ommella verhotangolle kuja, niin kapat olivat valmiit Limestä tulikin värimauste ja täydentäjä.
Nyt näin kylmillä saa kissoja välillä etsiskellä kun ne hakeutuu lämpimiin koloihin nukkumaan....
"mitäs sie huuat? täällä mie ollu koko ajan!" Kerran etsiskelin Rosmoa, jota en sitten löytänytkään mistään ja oli pakko ruveta jo huutelemaan ja se kömpi pystyyn häiriöstä närkästyneenä uunin päällä olleen puupinon takaa. Luulin ettei sinne mikään kissa mene, erehdyin.
Mikähän siinä on kun nämä latinalaiset rytmit kiehtoo taas tähän aikaan vuodesta? Kai se on se auringon ja lämmön kaipuu ja nämä rytmithän ovat juurinkin sieltä missä aurinko paistaa aina ja on lämmintä ja leppeää!
NYT EI AUTTAMINEN MAKSA MITÄÄN VAAN VOIT ITSE MYÖS VOITTAA!!!
Serla on järjestänyt Hyvä Teko äänestyksen, jossa 10 eniten ääniä saanutta kohdetta saa toimintaansa 5000€!!
Kissojensuojelu KISU ry www.kissojensuojelu.fi on nuori, puolivuotta toiminnassa ollut vapaaehtoistyöhön perustuva yhdistys ja nimikin jo kertoo että toiminta keskittyy kodittomien kissojen auttamiseen. Silti tuon puolenvuoden aikan yhdistys on ehtinyt jo auttaa n.200 kissaa. Toimintaan tarvitaan silti rahaa vaikka toimiikin vapaaehtyöllä, suuurin osa kuluja on eläinlääkärikulut ja tuo 5000€ auttaisi puolivuotta eteenpäin ja sillä autettaisiin toiset 200 kissaa.
KISU ry sai virallisen yhdistyksen statuksen vuoden lopulla ja nyt aivan äsken myönnettiin rahakeräyslupa. Toimintaa tähän asti on rahoitettu mm. myyjäisillä, tempauksilla ja kirpputorimyynnillä.
Taas on se aika kun on kaksi isoo pimeetä ja vähän hämärää välissä. Lyhdyt tuovat herkkää valoa ja lämmintä tunnelmaa tähän pimeyteen.
nämä valot ovat kaukana lämpimästä tunnelmasta
Nämä eivät sovi vanhan rapistuneen talon tunnelmaan. Ostin jääpuikkoled-valot ja näiden "valkoinen" valo on karsea...otan nuo pois ja laitan sen vanhan minilamppusarjan.
Tässä näkyy vähän tuo valojen sävyero ja kuistin ulkovalokin energiasäästölamppu eikä niidenkään valo ole mitenkään lämpimän sävyinen mutta näitten ledien rinnalla tuo ulkovalo on suorastaan lämpimän värinen. Ainoa hyvä puoli noissa ledeissä on se että ne valaisee tuon kuistin hyvin sillä siellä ei ole mitään valaistusta.
HAAVIKALASSA OMAN PIHALAMMEN RANNALLA!
Piha ja lampi on vihdoin talviteloillaan, viimeiset hommat saatiin tehtyä itsenäisyyspäivänä. Muunmuassa lammen kalat (paitsi ruutana) pääsivät talveksi "hotelliinsa talvilomalle" Eikä se olisi onnistunut ellen olsi saanut apua. Pikkusiskoni ja sukuun naitu Hanna tulivat tänne kanssani viettämään naistenpäiviä, meillä oli KIVAA!!!!
Kiitos lil-sys ja Hanna vielä kerran
Tässä ne ovat, ämpärissä odottamassa matkaa hotellille. Kaksi koikarppia (isommat kalat) ja neljä kultakalaa. Kovasti ovat kaikki kasvaneet, varsinkin kultakalat joiden koko on suurentunut 6-8 cm. ja ovat kaikki suunnileen saman mittaisia reilun 10cm. Ihan viime hetkellä saatiin kalat pois. Pumpulla yritin pitää lammen pintaa sulana. Kyllähän se jäätyi mutta kaksi kohtaa oli sulana joten saivat happea.
Yllättävän nopeasti saatiin kalat haaviloitua kolmeen pekkaan, ei mennyt kuin kaksi tuntia ja kaksi haavia rikottuamme. Noin sataa haavilla koukkaisua kohtaan saatiin yksi kala poimittua haaviin. Valko-punainen kultakala (fiksuin joukosta) sinnitteli viimeisenä. Minä olin jo luovuttaa ja kauhoin lammen keskeltä vielä osaamatta enää toivoa, että saataisiin se pois. Samaan aikaan lammen toisella puolla alkoi kuulua hihitystä ja minä vaan kauhon ja kauhon kunnes nostan katseeni lammesta ja näen Hannan haavissa sen viimeisen kalan ...OI että olin iloinen kun saatiin ne pois sieltä ..ruutanakin tarttui haaviin mutta se pääsi takaisin pitämään lammesta huolta, "talonmieheksi"
...nimittäin keväällä jäiden sulaessa lammesta on erittäin ikävää poimia niitä kuolleita kaloja jotka putkahtelee pintaan
Vaikkei pakkasta olekaan mutta kostean kylmä tuo sää on ja lämmitettävä on. Kissat hakeutuvat jälleen lämpimiin paikkoihin..
Hissimusaa tai ei MINÄ TYKKÄÄN!!
Olin ostanut jostain linskin lähellä olevasta kempparista mustat rengaskorvikset joista toinen hajosi heti kättelyssä ja koitin korjailla sitä siinä kävellessämme onnistumatta kuitenkaan. Halusin kuitenkin laittaa ainakin toisen renkaan korvaani ja siirsin ponnarin toiselle koruttomalle korvalleni ja musta sifonkihuivi kruunasi peittäen puuttuvan korvakorun. Likkakaverini kertoi siinä kävellessämme, että oli huomannut kahden komean, romaaneilta (myöhemmin kävi ilmi etteivät olleet) näyttävän kaverin seuraavan meitä ja että olivat seuranneet jo jonkin aikaa...en kiinnitänyt mitään huomiota hänen huomautuksiinsa, koska korviksen korjaus vei kaiken huomioni. .
...nyt vaan mittari kuitenkin paukkuu -26 asteessa!
?
Limestä tulikin värimauste ja täydentäjä.
..ruutanakin tarttui haaviin mutta se pääsi takaisin pitämään lammesta huolta, "talonmieheksi" 
