Maaseudunrauhassa asustelen vanhassa (räsnsistyvässä?!) talossani seuranani rakkaat kissani. Kesät menee laajan pihapiirin kunnostamisessa ja hoitamisessa. Talvisin "harrastan puutöitä" eli tupani lämmittämistä. Kädessäni pysyvät työkalut moottorisahasta virkkuukoukkuun. Digipokkari on ahkerassa käytössä ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, näillä sulostutan elämääni. Ihmettelen ihmisen elämää; ihmisluontoa, sen ilmiöitä, ja sen monimuotoisuutta... hiljaa itsekseni.
Mikähän siinä on kun nämä latinalaiset rytmit kiehtoo taas tähän aikaan vuodesta? Kai se on se auringon ja lämmön kaipuu ja nämä rytmithän ovat juurinkin sieltä missä aurinko paistaa aina ja on lämmintä ja leppeää!
NYT EI AUTTAMINEN MAKSA MITÄÄN VAAN VOIT ITSE MYÖS VOITTAA!!!
Serla on järjestänyt Hyvä Teko äänestyksen, jossa 10 eniten ääniä saanutta kohdetta saa toimintaansa 5000€!!
Kissojensuojelu KISU ry www.kissojensuojelu.fi on nuori, puolivuotta toiminnassa ollut vapaaehtoistyöhön perustuva yhdistys ja nimikin jo kertoo että toiminta keskittyy kodittomien kissojen auttamiseen. Silti tuon puolenvuoden aikan yhdistys on ehtinyt jo auttaa n.200 kissaa. Toimintaan tarvitaan silti rahaa vaikka toimiikin vapaaehtyöllä, suuurin osa kuluja on eläinlääkärikulut ja tuo 5000€ auttaisi puolivuotta eteenpäin ja sillä autettaisiin toiset 200 kissaa.
KISU ry sai virallisen yhdistyksen statuksen vuoden lopulla ja nyt aivan äsken myönnettiin rahakeräyslupa. Toimintaa tähän asti on rahoitettu mm. myyjäisillä, tempauksilla ja kirpputorimyynnillä.
Taas on se aika kun on kaksi isoo pimeetä ja vähän hämärää välissä. Lyhdyt tuovat herkkää valoa ja lämmintä tunnelmaa tähän pimeyteen.
nämä valot ovat kaukana lämpimästä tunnelmasta
Nämä eivät sovi vanhan rapistuneen talon tunnelmaan. Ostin jääpuikkoled-valot ja näiden "valkoinen" valo on karsea...otan nuo pois ja laitan sen vanhan minilamppusarjan.
Tässä näkyy vähän tuo valojen sävyero ja kuistin ulkovalokin energiasäästölamppu eikä niidenkään valo ole mitenkään lämpimän sävyinen mutta näitten ledien rinnalla tuo ulkovalo on suorastaan lämpimän värinen. Ainoa hyvä puoli noissa ledeissä on se että ne valaisee tuon kuistin hyvin sillä siellä ei ole mitään valaistusta.
HAAVIKALASSA OMAN PIHALAMMEN RANNALLA!
Piha ja lampi on vihdoin talviteloillaan, viimeiset hommat saatiin tehtyä itsenäisyyspäivänä. Muunmuassa lammen kalat (paitsi ruutana) pääsivät talveksi "hotelliinsa talvilomalle" Eikä se olisi onnistunut ellen olsi saanut apua. Pikkusiskoni ja sukuun naitu Hanna tulivat tänne kanssani viettämään naistenpäiviä, meillä oli KIVAA!!!!
Kiitos lil-sys ja Hanna vielä kerran
Tässä ne ovat, ämpärissä odottamassa matkaa hotellille. Kaksi koikarppia (isommat kalat) ja neljä kultakalaa. Kovasti ovat kaikki kasvaneet, varsinkin kultakalat joiden koko on suurentunut 6-8 cm. ja ovat kaikki suunnileen saman mittaisia reilun 10cm. Ihan viime hetkellä saatiin kalat pois. Pumpulla yritin pitää lammen pintaa sulana. Kyllähän se jäätyi mutta kaksi kohtaa oli sulana joten saivat happea.
Yllättävän nopeasti saatiin kalat haaviloitua kolmeen pekkaan, ei mennyt kuin kaksi tuntia ja kaksi haavia rikottuamme. Noin sataa haavilla koukkaisua kohtaan saatiin yksi kala poimittua haaviin. Valko-punainen kultakala (fiksuin joukosta) sinnitteli viimeisenä. Minä olin jo luovuttaa ja kauhoin lammen keskeltä vielä osaamatta enää toivoa, että saataisiin se pois. Samaan aikaan lammen toisella puolla alkoi kuulua hihitystä ja minä vaan kauhon ja kauhon kunnes nostan katseeni lammesta ja näen Hannan haavissa sen viimeisen kalan ...OI että olin iloinen kun saatiin ne pois sieltä ..ruutanakin tarttui haaviin mutta se pääsi takaisin pitämään lammesta huolta, "talonmieheksi"
...nimittäin keväällä jäiden sulaessa lammesta on erittäin ikävää poimia niitä kuolleita kaloja jotka putkahtelee pintaan
Vaikkei pakkasta olekaan mutta kostean kylmä tuo sää on ja lämmitettävä on. Kissat hakeutuvat jälleen lämpimiin paikkoihin..
no pitihän töihinkin saada taas uudet jalkineet...nääs ne on kulutustavaraa....
ja näähän piti EHDOTTOMASTI saada noitten pikkukisujen takia!!! (vaikkei selkä enää kestäkään näitä matalia mutt onneksi irtokantapohjat on keksittY!!!)
Syksykin alkaa jo kallistua talven puolelle...onneksi on vielä lämmöt plussan puolella.
Vielä on kukkia
Ruusu innostui uudelleen kukkimaan ja on nyt täydessä kukassa taas
Tuoksumiekkalilja aloitti todella myöhään kukintansa ja freesia ruukussa nosti vasta nyt piipat esiin!!!
syksyinen kuvajainen lammen pinnalla
Taivastelua...täällä näkyy taivasta paljon johtuen noista peltoaukeista ja jotenkin on nuo pilvet alkaneet kiehtoa.
lampaan villapilviä
syystaivaan voimakkaat kontrastit
auringonlaskun jälkeinen tummuva taivas
Kissat
Nelli ja Nuppu
Nasse sfinksimäisenä paperipainona
uusien raksujen maistajaiset.
Ruoholeikkuri piti viedä korjaamolle; kaasuttajan kalvo puhki ja oli kuulemma mennyt siksi kun kone oli liian äkkiä pysäytetty NO EIPÄ SIITÄKÄÄN OLLUT MITÄÄN TIETOA MISSÄÄN, meni takuuseen.
..tai ainakin jotakin kesästä. On nää päivitykset jääneet, joten laitan jotain kesän tapahtumista. Muuten, kesä meni luvattoman nopeasti, nopeemmin kuin aiemmin. Eikä tämä johdu siitä, että ikäännyn kun nuoremmatkin sanoo näin.
MUTTA ihan ekaks...kaksi koiruutta on valloittanut miun sytämen
Hannin Viivi ...oi että minut otettiin vastaan lämpimästi (Hanni myös) ja mulle Viivi uskoi oitis jo kynnyksellä mistä oli pahoittanut mielensä kotiväen (Hannin) kanssa no ei mitn vakavaa, Viivi vaan ei tykkää kaikista välttämättömistäkään huoltotoimista mitkä on hänen parhaakseen.
Hannin "marskepit", Viivi ja Elli....sanomattakin on selvää, että ihastuin myös persoonalliseen Elli-rouvaan! Meillä synkkasi heti ja Elli kertoilikin ja jutteli mulle kaikenlaista. Ystävällisesti vastaili mulle joka kerta kun puhuttelin häntä! Aivan ihana kissarouva!
Kiitos Hanni vielä viimeisestä, oli tosi mukava tavata teitä kaikkia!!
Se toinen koiruus...
"heittäistikö?" Eniten pelkäämäni koirarotu sähveri seefferi susikoira saksanpaimenkoira 2v. Aada
Aada otti minut tassuihinsa (ja herkeämättömään ystävälliseen napittamiseensa) ja piti minulle seuraa (ja piti minut toimeliaana) sillä aikaa kun isantänsä teki saunan katolle tikkaita varsin reippaan ja toimeliaan nuoren sukulaistyttönsä ja mun juniorin kanssa.
Tikastalkoilijat, lapetikkaat tekeillä.
Aadalle oli opettu sellaisia temppuja ja tehtaviä, että en tiennyt että koira voi oppia sellaisia!!! Olin ihan äimän käkenä, ja ihastunut tuohon otukseen ikihyviksi. Harmi etten ehtinyt saamaan niitä videolle.
KIITOS Tanja vieraanvaraisuudestasi ja mukavasta yhdessä olosta !
Vanha ruohonleikkuri heittäytyi leluksi, eli säksättää muttei leikkaa, joten oli hankittava uusi ruohonparturointikone
Moottorikäyttöinen ruohonleikkuri..annoin periksi viimein periaatteestani etten tarvitse tämänkaltaista melukonetta...vaan olis pitänyt kyllä hommata jo paljon aiemmin, kyllä sen kanssa vaan paljon helpommin leikkaa nää läänit ja vaikeat paikat, menee siitäkin missä kelaleikkurilla ei pääse. Ja leikkaa ihan mitä vaan...sellaistakin mitä ei pitäis mitä on unohtunut ruohikon sekaan...kuten vanha alumiininen leipävuoka (mansikan taimet siinä odottelemassa istutusta) ja vankka kitkemishara , molemmat meni katki kauhean kolinan kanssa, moottori sammui rutkasti sauhuten ja leikkurin terässä komeet lovet mutta onneksi moottori ei hajonnut aloittelijan töppäilyjä
Sain alkukesästä naapurista neljä kultakalaa ja ostin samasta paikasta myöhemmin kaksi punavalkoista isompaa n. 25cm koikarppia..ajatuksella, että koikarpit "opettaa" lumpeen alla lymyilevät kultakalat seurallisemmaksi ja enemmän esiintyväksi...vaan toisin kävi..kultakalat opetti koikarpit lammessa vallitseville tavoille; pysytään piilossa ja syöksytään salamana lumpeen alle jos vaan emäntä tulee näkyviin..
tämän pätkän sain kun kärsivällisesti kyttäsin lammen toisella puolella missä nää kalaset ei ruukanneet oleskella.
Vanha ystävä, kurssikaveri viiskyt ja risat poikkes tässä kotimatkallaan (niinkuin nykyään melkeen kaikki sukulaisia myöten, jotka täällä käyvät poikkeevat vaan kotimatkallaan)ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa. Jutusteltiin monenlaisesta asiasta ja puheeksi tuli myös nämä unohtamiset ja hukkaamiset (mulla oli just edellisenä päivänä yhet työrukkaset jääneet jonnekin).
Nuorempana oli vähän noloa ja hävettävää jos hukkasi tavaroitaan (avaimet ja tai/lompakko, mun nuoruudessa ei ollut kännyköitä joten puhelinta ei voinut hukata, tai jos hukkas niin löytyi johtoa seuraamalla), sitä oli huolimaton ja selitykseksi riitti kun on niin kiire monen asian kanssa ettei ehdi kattoo mihin laittoi ja blaa blaa....
Mutta kun tulee näille kymmenille niin tavaroiden hukkaamiseen ei enää suhtaudukaan niin kepeästi kuin nuoermpana. Sitä alkaa hiukan huolestuneena ajattelemaan ja mieleen hiipii pelottava epäilys siitä, että eikai vaan nää hukkaamiset ja joidenkin asioiden unohtaminen ole merkki dementian alkamisesta , ja varsinkin jos suvussa on ilemennyt tätä tautia. Ja sitä luulee myös, että ympärillä olevat ihmiset myös ajattelee samoin
Tämä ystäväni kertoi, että viimeeksi kolme vuotta sitten hänen täällä ollessaan viikonlopun olin häntä kehoittanut menemään lääkärille ja tutkimuksiin, hän oli noudattanut kehoitustani ja saanutkin tutkimusten jälkeen, hoidon joka auttoi hänen ongelmassaan ratkaisevasti. Ilmankos hän näyttikin paljon nuoremmalta ja virkeämmältä.
No, hän kertoi myös, että sitten hän hakeutui uudelleen muistitutkimuksiin, koska hukkasi ja unohteli tavaroitaan, jotka jotkut ovat edelleen hukassa. No kerroin, että se terveydellinen ongelma aiheuttaa myös muistihäiriöitä mutta korjaantuu ajan myötä hoidon alettua.
Hän kertoi kuitenkin tutkimuksissa kävyneen ilmi, että ikäisekseen hänellä on keskimääräistä parempi muisti. Huojentava tieto! Mullekin on lääkäri kertonut, että hajamielisyyteni ja unohteluni on normaalia, eikä alkavastakaan dementiasta johtuvaa.
Ystävä lähti, ei malttanut jäädä saunomaan ja rillailemaan. Lähtiessään ystäväni sanoi kuistilla, että "mitkäs noi on?" ja osoitti kuistin nurkassa säilytyspöntön päällä olevia työrukkasia joita olin etsinyt joka puolelta pihaa, saunaa ja latoa...(mulla on useita työrukkasia mainitsemissäni paikoissa juuri siksi että olis aina joitan käsiin pantavaa)
Lämmitin saunan ja saunoin yksin. Saunoessani mietiskelin näitä meidän juttelun aiheita ja hoksasin, että näillä kymmenillä on huojentavaa ja helpottavaa tietää, että hukatessaan tavaroitaan on vain huolimaton
Jos joku väittää ettei hukkaa eikä unohtele koskaan, valehtelee tai sitten se dalmaatialainen on jo iskenyt, ei muista hukanneensa eikä sitä ettei muista.
Lammen väki lisääntyi kesän alussa neljällä "kesäkalalla". Kiitos naapurin, naapuri toi käydessään ämpärissä tuliaisia: neljä lampikultakalaa Olivat niin pieniä, 1,5cm - 3cm enkä tullut kuvanneeksi niitä ollenkaan silloin saadessani. Mutta sen kokoisia kuitenkin, että näki minkä värisiä ne olivat. Isoin se 3 senttinen sintti oli perinteisen koko oranssi, seuraavksi isoin reilu pari senttinen taisi olla myös oranssi, jossa taisi olla myös vähän mustaa kuvioo selässä ja kyljissä, toiseksi pienin vajaa pari senttinen oli valkoinen jolla oli oranssi selkä ja pienin noin 1,5 senttinen oli harmaankirjava. Lampeen laskettuani en nähnyt niitä sitten enää, koska olivat niin pieniä ja pysyttelivät lumpeen ja muun kasvillisuuden seassa.
Kun niitä katseli ämpärissä sen muutaman tunnin minkä totuttelivaihe uuden lammen veteen kesti, niin nämä näyttivät olevan liikkeissään niin vikkeliä etten edes odottanutkaan näkeväni niitä lampeen laskemisen jälkeen. Kunhan hoitaisivat tehtävänsä eli söisivät kaikki hyttysen toukat lammen vedestä. Olihan se silti mukava saada lisää väkeä ruutanan seuraksi...tosin elelevät eri kerroksissa, ruutana pohjassa josta tuskin nousee näiden parveen enää ja nämä aika pintavesissä ja matalissa kohdissa.
Tuossa muutama viikko sitten lammella jotain touhutessani näin nopean oranssin vilahduksen ja sen ehdin huomata, että olipa kultakala kasvanut! Sitten näitä vilahduksia rupes näkymään aina silloin tällöin ja varsinkin silloin kun siivosin haavilla lammesta roskia pois ja siirtelin lumpeen lehtiä saadakseni niitten alle kertyneet lehdet ja muut veteen tippuneet roskat pois.
Sukkahousuista moneen lähtöön ja lammen ph,n tasaamiseksi olen laittanut sukkahousujen housuosaan luonnoturvetta ja sen lampeen likoamaan. Tuossa muutama päivä sitten huolsin lampea, pumppuja ja suodatinta, sekä puristelin tätä turvepalloa ja samalla tarkastin sen kuntoa. Huomasin, että tämän turpeella täytetyn sukkahousupaakun pinnassa oli jotain pieniä parin millin mittaisia kiilan muotoisia toukkia, jotka olivat kiinni leveemmästä päästä paakussa. Heiluttelin paakkua vedessä ja koitin irroitella niitä toukkia siitä ja kun olin laskenut paakun takaisin veteen, niin kaksi oranssia hahmoa tuli selvästi uteliaana lumpeen uumenista kiertelemään paakkua Ilmeisesti tämä turvepallo toukkineen on niitten ruokavarasto Olipa kiva nähdä niitä, tosin vesi ei ole nyt kovin kirkasta mutta selvästi nämä erottuivat sieltä kuitenkin. Nää ei tunnu olevan niin seurallisia kuin ne toissakesäiset "kesäkalat", kultakarpit jotka kyyläsivät minua herkeämättä.
Tänään sitten tuossa iltauinnin jälkeen siivoilin haavilla lammesta päivänliljasta tippuneita kukkia ja siirtelin taas lumpeenlehtiä saadakseni niitten seassa olevat kukat myös pois. Niitä lumpeenlehtiä siirrellessäni huomasin, että yksi kultakala uiskenteli pois lumpeenlehtien suojista ja se näytti uivan samaa rataa, aattelin että saisikohan sen haaviin ja toisella yrittämällä sainkin sen haaviin ...äkkiä haavi lammen reunalle niin, että kala pysyy siellä ja hakemaan sisältä kamera
tämä on se toiseksi pienin valko-oranssi, tullessaan noin parisenttinen ja nyt ainakin 8cm! On niillä ötököitä riittänyt syötäväksi kun ovat kasvaneet noin hurjasti!!
Tuonne mun lampeen on jo kehittynyt oma ekosysteemi, koska en ole puuttunut siihen enää mitenkään. Joskus siellä näkyy jos minkälaisia vesiötököitä. Pumpuilla ja suodattimilla pidän veden hyvänä, testaan aina silloin tällöin veden laadun. Lähinnä ph ja karbonaattikovuus.
Lumme on valloittanut jo melkein kokonaan lammen, mikäs kultakalojen on lymyillessä tuolla lehtien alla ja lehtivarsien seassa.
Kiitos lil-sys ja Hanna vielä kerran 
...OI että olin iloinen kun saatiin ne pois sieltä 
..ruutanakin tarttui haaviin mutta se pääsi takaisin pitämään lammesta huolta, "talonmieheksi" 
!
, molemmat meni katki kauhean kolinan kanssa, moottori sammui rutkasti sauhuten ja leikkurin terässä komeet lovet mutta onneksi moottori ei hajonnut 
ja lammen ph,n tasaamiseksi olen laittanut sukkahousujen housuosaan luonnoturvetta ja sen lampeen likoamaan. Tuossa muutama päivä sitten huolsin lampea, pumppuja ja suodatinta, sekä puristelin tätä turvepalloa ja samalla tarkastin sen kuntoa. Huomasin, että tämän turpeella täytetyn sukkahousupaakun pinnassa oli jotain pieniä parin millin mittaisia kiilan muotoisia toukkia, jotka olivat kiinni leveemmästä päästä paakussa. Heiluttelin paakkua vedessä ja koitin irroitella niitä toukkia siitä ja kun olin laskenut paakun takaisin veteen, niin kaksi oranssia hahmoa tuli selvästi uteliaana lumpeen uumenista kiertelemään paakkua Ilmeisesti tämä turvepallo toukkineen on niitten ruokavarasto 
