Saimme oikean talven Jouluksi paukkupakkasineen. Luonto on ympärillä kuin idyllisin  Joulukorttimaisema ja sitä katsellessa ei voi kuin huokaista "voi kuinka kaunista!"

Tuota kaunista pakkasen huurtamaa maisemaa katsellessani mieleeni tulee tuo laulu "maa on niin kaunis", ja lapsuuden joulut mummolassa joskus todella kauan sitten.

Vietimme siihen aikaan, kun olin pieni tyttö, sukujouluja äitini vanhempien luona. Koko suku kokoontui viettämään joulua yhdessä. Kaikki pukeutuivat juhlavaatteisiin ja muistan nuo joulut lämpimän juhlallisina, iloisen hyörinän ja puheensorinan täyttäminä.

Aloitimme jouluaaton vieton kokoontumalla hämärään tupaan, jota valaisi kuusessa tuikkivat oikeat kynttilät.

Tuvan ruokapöydälle oli laitettu valkoinen pellavaliina ja pöydällä oli punainen kolmihaarainen puinen kynttelikkö, jossa paloivat kynttilät.

Tädit, eno, sedät, serkut, äiti, isä, veli ja minä istuimme hiljentyneenä  tuvan hämärässä kuunnellen kun täti, äidin vanhin sisko aloitti aaton vieton lukemalla hartaan juhlallisesti jouluevakeliumin. Äiti ja äidin sisarukset pitivät laulamisesta ja  tuvassa helkkyi hoosianna ja enkelitaivaan kun kaikki lauloivat evankeliumin päätteeksi äänissä.Tämän jälkeen oli sitten minun vuoro, jonka koin vapaaehtoiseksi pakoksi, kun täti laittoi minut laulamaan tuon laulun maa on niin kaunis, seisoin jännityksestä hiukan täristen kuusen vieressä. Tukka letitettynä kireillä rinkuloilla ja solmittuina punaisilla lettinauhoilla korvallisille, äidin tekemässä joulun punaisessa samettimekossa,  jossa oli valkoiset pitsisomisteet kauluksessa ja hihanasuissa. Lauloin ääni jännityksestä väristen niin hartaasti kuin osasin, katsellen kuusen kynttilöiden lepattavia liekkejä. Ihmetellen pienessä mielessäni sitä sielujen toiviotietä, että mikä se sellainen toiviotie oikein on.

Kaikki kuuntelivat hartaana lauluani.

Tässä sen esittää Tapiolan yhteiskoulun kuoro urkujen säestyksellä. Valitsin tämän tallenteen lauluun sopivien kauniiden talvimaisemakuvien vuoksi ja siksi, että olen lapsena laulanut lapsikuorossa. Tämä laulu laulettiin joulunaikaan yhteiskonsertissa kirkossa kirkkokuoron kanssa, jossa äitini myös lauloi.

video: Joulu Suomessa

Tämän pienen jouluhartauden jälkeen virisi hiljalleen iloinen puheensorina yltyen ajoittaisiin naurunremakohin ja kävimme herkulliselle maalais jouluaterialle.

Tuossa laulussa lauletaan " miespolvet vaipuvat unholaan" ja niin on käynyt, vanhempi polvi ei ole enää keskuudessamme. Mutta tuo laulu tuo heidät elävästi mieleeni, ja ne yhdessä vietetyt joulut. Haikeana muistelen niitä aikoja tuon laulun myötä.