Täti Punainen Kotikuusen alla

keskiviikko, 1. joulukuu 2010

Joulu on jo ovella

Ensimmäinen adventti ohitettu.

Yleensä tässävaiheessa on mulle ainakin käynyt niin, että se joulu on hurlumpsis tuossa noin, huomispäivänä...kun onhan sinne jouluun vielä aikaa... toisaalta ei näin aikuisen ihmisen joulua tarvitse enää hössöttää, tulee se vähemmälläkin. Lapsetkin ovat jo aikusia ja myöskin tänne tullessaan (luultavasti) varmasti hyväksyvät vaatimattomamman Joulun, kunhan saatasiin olla yhdessä. Kyllähän se joulutunnelma täytyy loihtia koristeilla, kynttilöillä ja ruualla mutta vähemoikin riittää. Pääasia kuitenkin olisi se että Joulun sanoma asuisi sydämessä, myös mulloin kun jouluna.

Vielä syksystä hiukan (kun nämä minun päivitykset ovat vähän laahanneet)

Lime lähti, pakkasin kaikki limenväriset tavarat ja verhot pois. Väri ei sopinut enää, mitenkään. Nyt kaipasin ja halusin maanläheisiä värejä ja taas sellaisia joita en ole vielä koskaan tähän mennessä juurikaan harrastanut sisutuksessa. Keittiön vehoissa koko paletti. Tuon kakanruskean värin hyväksyn tuolla mausteena ja pääasiassa halajin savenharmaita sävyjä ja saven harmaalla olen maalannut keittiössä jo uunin ja hellan. Tumma oranssi illoisena piristyksenä sillä pelkkä harmaa on ankea, jollain pitää itseään piristää kun aurinkokaan ei paista. Ja minusta tuo oranssi tuo kauniisti esiin nuo harmaan eri sävyt.

Tuikuttelua, parasta tässä pimeässä ajassa on se että voi tunnelmoida kynttilöillä ja tuikuilla.

Eläimellistä menoa...

Tässä peräkanaa, vai pitäsikö sanoa peräkissaa Nelli (etummaisena) ja Rosmo oikea perskärpänen takana, joka aina nuohoaa tuossa Nellissä kiinni, hakee lämpöä ja hyvänäpitoa, huoltoa ja Nelli kilttinä emokissana huolehtii.

Kukkuluuruu, arvaa kuka?

Nasse on edelleen erittäin utelias tulen suhteen, tässäkin makoilee hellapuiden vieressä ja odottaa että alan sytytellä valkeaa hellan pesään. Ja kun alan sytytellä, niin työntää nenänsä vaarallisen lähelle tulta HUH, pelottaa, että sen turkki sanoo VUH! Niinkuin siinä karseessa vitsissä, jonka kaikki ovat varmaan kuulleet...se että milloin koira sanoo mijauuu ja milloin kissa sanoo vuh.

tintit syövät sapuskan talipallohäkkyrästä loppuun, eikä muruakaan mene hukkaan, siitä pitää maassa hyppelevät keltasirkut huolen.

Tein noita talipallotelineitä iltapuhteiksi viime talvena kun halusin laittaa kerralla enemmän noita ruokapaikkoja. Mutta kaupassa ne maksavat aivan liikaa, siis hirveän kalliita. Ajattelin, etteihän noita oo kummonenkaan tehdä ja ajatusta kehitellen tartuin toimeen. Mulla oli kaikki tarpeet jo olemassa; kissatarhan teosta tähteeksi jäänyttä tanakkaa galvanoitua raudoitusverkkoa ja pieniä nippusiteitä, verkon leikkuusen. Mulla oli myös jo entuudestaan sirot sivuleikkurit. Pari iltaatv,tä katellessa näpräsin noita 6kpl. ja jokaiseen mahtuu 4kp, eli pussillinen niitä isoja talipalloja. Eipähän tartte olla joka hetki täyttämässä. Ei nuo nyt mitään kaunistuksia ole mutta kelpaa vallan hyvin tarkoitukseensa, eikä linnutkaan näytä valittavan.