Tuossa aiemmin oli postaus vedestä nestemäisessä muodossa ja nyt sitten kuvia kiinteästä olomuodosta. Veden jokainen olomuoto on varsin kiehtova ja monimuotoinen, ihmeellinenkin.

Ensimmäiset pakkaset muotoilivat yhdessä runsaan ilmankosteuden kanssa varsin erikoiset huurteet kaikkialle. Taisi muuten olla sitten tämän vuoden viimeiset huurteet ja pakkasilmat jos radiossa kuultua metereologia on uskominen.

lehtikuusessa oli vielä runsaasti keltaisia neulasia oksissa ja väri oli uskomaton, hento vaalean keltainen, joka ikävä kyllä ei kuvassa toistu samanlaisena

kultapiiskun varret kaartuilivat maata kohti huurteen painosta

viiruhelpi ihan rätsällään

Kaunista, piha ja luonto ympärillä oli verhoutunut huurteen myötä harmaan eri sävyihin ja pilvinen sää korosti tuota harmaata pysähtynyttä hämärää. Punainen omena loisti väriläistkänä tuossa harmaudessa mutta harmi vaan etten saanut siitä terävää kuvaa.

tässä huurteita pihamännyn neulasissa ja tein havainnon, että huurteet olivat neulasissa etelän puolella, järjestään joka paikassa

portinpielen sembramäntykin sai osansa huurteesta joka nyt on muisto vain ja kuvina tallessa. Kyllä luonto on ihmeellinen, ja tuo elintärkeä vesi.