kuvaa siitä en ehtinyt ottaa...
tässä sitä nyt ollaan, aivan uusissa maisemissa. Saara liikkui kuin etana kopan toisesta päästä tähän, matkaa noin 60cm.....limavanaa ei sentään jäänyt mattoon
Tämä tytteli antoi minulle makeat naurut tänään. Mamma sallii minun koskea pentuihin ja ottaa niitä syliin. Joten otinpa tämänkin tytön sitten käsiini. Saara ei tärissyt, ei tuntunut pelkäävän, eikä rimpuillut, eikä tehnyt mitään kun pidin sitä kasissäni kasvojeni korkeudella. Se tuijotti vain tiukasti silmiini pyöreillä silmillään, sen näköisenä kuin se olisi ajatellut, että miten tuo kehtaa ja uskaltaa koskea minuun! Tovin siinä napitettiin toistemme silmiin, kun se avasi suunsa ja edelleen tuijottaen hievahtamatta silmiini päästi suustaan hillityn hallitun sähinän pari kertaa, aivan kuin sanoakseen "minuun et koske, laske alas!" taisi sylkäistä päälle päätteeksi. Voi että repesin täysin....
tämä keskimmäinen, Hymy-poika on kaikkein kesyin ja lupsakka poika
ja selvisi sekin tuossa eilisiltana että Mursu on poika, on kuvassa Hymyn takana.
Siinä koko katras: Veera, Hymy-Poika, Mursu-Rusetti ja Saara aloittamassa jännittävää matkaa isoksi kissaksi
Mutta vielä siihen on aikaa, pari kuukautta saan vielä pitää näitä söpöläisiä hellittävänä.
Mamma on ottanut tuon pienen kantokopan uudeksi pesäksi ja sinne se kutsuu pentujaan. Piukat paikat kun kaikki tunkee sinne...
Mursu-Rusetti, poeeeekahan tämä
tuntuu olevan pentujenkin suosiossa tuo kuljetusboxi vaikka tarjolla olisi kumollaan olevia pehmustettuja koreja parikin kappaletta. Tein kirpparilta muutaman löydön; ihka uuden käyttämättömän tummanpunaisen fleece-huovan 2egellä (näkyy kuvassa) ja pari pehmeää koristetyynyä 2 egee yhteensä. Kaikki kissojen mukavuudeksi, tietysti.
täällä minä kyhjötän kun en osaa mennä sinne missä muut ovat...
kurkistelen välillä missä ne muut ovat.
Ne kolme mustaa pentua touhuaa aika paljon keskenään ja tämä touhuaa omiaan.
Tuo kisuperheen huone on aika rosoinen; mun kissat repivät seinät ja se näkyy kuvissa. Siitä myös näkee mitä on elää kissojen kanssa....jostain on luovuttava...
Remontti on kesken, ja tulee olemaan vielä ainakin niin kauan kun tämä perhe majailee tuolla.
Lattiat laitettiin viime kesänä; purettiin auki maata myöten ja korjattiin rakenteita mitä tarvitsi. Korjattavaa ei juurikaan ollut, oli terveessä kunnossa. Hyvin osasivat rakentaa 40-luvun lopulla. Lämmöneristeenä oli käytetty ruumenia, joiden seassa hippusia sahanpurua, ne pääsivät kasvimaata kuohkeuttamaan. Tilalle laitettiin eko-villa puhallettuna. Ällistyksekseni vanha alkuperäinen lautalattia oli hyvässä kunnossa ja se laitettiin takaisin. Hiottiin ja maalasin sen kertaalleen. Tuntuu että tuo remppa on ikuisuusprojekti....mutta kun yksin tekee...niin se tapahtuu h-i-t-a-a-s-t-i. Talvella ei ehdi, kun kaikki aika menee uunien lämmitykseen ja kesällä pihatöihin....ja joskus pitää vaan olla ....ja kutoa sukkaa. Laeska mikä laeska
Kommentit