Joku näistä "kullanmuruista" oli oksentanut karvapallonsa läppärini päälle 
..en kerro tuotteen konsistenssista mitään...kaikki joilla on kissoja tietävät miltä se näyttää ja ne, jotka eivät tiedä ei tarvitsekaan tietää... Kotiintulo alkoi siivouksella. Pelkäsin kissan tuotoksen syövyttäneen tämän vehkeen. Sitä lillua oli päässyt kannen väliin ja USB-portteihin 
.....eikä siinä vielä kaikki mutta en kerro enempää.....noituessani kissat katosivat näkyvistä kuka minnekin, sietikin mennä 
. Mutta näyttäähän tämä toimivan kuitenkin, "voitelusta" huolimatta
Mutta, mukavampiin asioihin; yllätys yllätys kukkiin...huomaan että kirjoitan näköjään vaan kissoista tai kukista....
kehäkukat ovat alkaneet kukkia ja yksi hehkui auringonpaisteessa näin komiasti.
Nyt sataa, enkä saa kuvattua uusia, nyt kukintaansa aloittavia liljoja.
lapsuuden kodin maisemista tuotu tuikitavallinen ketohanhikki on todella komea ilmestys hopeanvihreine lehtineen kukkapenkissäni. Lannoittamalla saa luonnonkasveistakin hienoja kukkapenkkikelpoisia...
kuin myös tavallinen poimulehti, tässä vielä aloittamassa rehevästi kasvuaan. Siirsin tämänkin pienenä taimena pihan toiselta laidalta kukkapenkkiin ja vaaleanpunainen on saanut ihmeitä aikaan. Pellollani kasvaa todella mielenkiintoisen näköisiä peltokasveja,rikkaruohoja, joita aion kokeilla ensikesänä ruukkukukkana.
ketohanhikki valkoisen leijonankidan, ohotanmarunan ja poimulehden seurassa, eikä häviä kauneudessa noille jalostetuimmille kukkapenkin koristuksille.
Kolutessani Täti Vihreän blogia löysin tällaisen testin, jonka hänkin oli tehnyt...ja minä tietysti perässä tein...pitihän minun nähdä millainen "master piece of art" olen:
Olen Graffiti ja seuraavana selotus minusta taideteoksena:
"Graffiti, katujen kapinallinen. Et elä sääntöjen mukaan, eikä sinua pelota, mitä muut ajattelevat. Uskallat kokeilla uutta ja kannustaa niitä, jotka muuten jäisivät vaille tukea.
Graffiti ei tule toimeen teeskentelijöiden tai turhantärkeiden ihmisten seurassa. Sinulle sopii työ, jossa saat sooloilla; turhat rajat ahdistavat tätä urbaania taidemuotoa."
Tuo ensimmäinen osio pitää suunnilleen paikkansa; olen jossain mielessä kapinallinen, kapinoin hiljaisesti joitakin luutuneita asenteita ja käsityksiä vastaan elämällä omaa elämääni, niinkuin haluan. Minun mielestä sääntöjä täytyy olla ja niiden mukaan elää, niin ettei vahingoita/loukkaa lähimmäisiä MUTTA muuten kyllä annan piut paut pitää täytyy jutuille ja ihmisten mielipiteille...tiettyyn rajaan asti. Ei muiden mielipiteet minun elämääni säätele. Uskallusta mulla kyllä riittää uuden kokeiluun mutta en suinpäin päätäpahkaa työnnä päätäni ihan joka paikkaan. Uskallan kannustaa, ei se ole minulta pois jos kannustan, päin vastoin. Omat rajani tässäkin on pitänyt löytää. Yritän aina löytää jotain hyvää hyvinkin huonoista asioista (kunhan olen edes jotenkin saanut selätettyä ne huonot asiat).
Tuo jälkimmäinen osio pitää paikkansa. Tosin en ole urbaani ollenkaan. En edes osaa, enkä halua seurustella turhan tärkeiden ja teeskentelijöiden kulissien kanssa. Haluaisin aina kaivaa sen aidon ihmisen kaiken rojun ja teeskentelyn alta. Itsenäinen työ sopii minulle parhaiten, olen tehnyt ja teen tiimityötä sekä olen elämäni varrella sopeutunut siihen, jotenkuten. Ja se kuva Graffitista, joka tuli testituloksen viereen...se kuvaa täysin minun pukeutumistani; kaikenkirjavaa ja voimakkaita värejä..mustaa punaista.... en kulje viimeisimmissä trendiasuissa..vaatekaupoissa en viihdy...ostan alesta jos löydän sopivaa värikästä ajatonta... mutta siitä minä olen tarkka, että vaatteiden pitää sointua keskenään esim. ei kahta kirjavaa yhtäaikaa päällä, jopa kotona rääsyissä kulkiessani.
Kommentit