Kertoo varmaan muutakin tällainen kortti, jos se tupsahtaa postilaatikkoon helmikuun lopulla

se kertoo joko postin varsin h-i-t-a-a-s-t-a kulusta tai siitä että lähettäjällä on vanhetuneet osoitetiedot, niin kävi tässä tapauksessa. Mutta silti, kortti on pyörinyt näillä seuduilla tuon 3kk.

Kuoressa oli kaunis, itse tehty joulukortti. Kuoressa ei ollut lähettäjän tietoja mutta kortin sisällä olevasta nimestä ja käsialasta tunnistin hänet vanhaksi ystäväksi ja entiseksi naapuriksi yli 30v. takaa. Voi sanoa niinkuin laulussa, että "maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan" niin kävi meillekin mutta tuskin meistä kumpikaan on unohtanut ystävyttämme vaikka yhteydenpito hiipui.

Mieleeni tulvahti ne ajat kun asuimme tehtaan varjossa samassa talossa seinänaapureina, olimme kovasti nuoria 20v. kahta puolen. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja touhuttiin kaikenlaista. Oi niitä aikoja!!!

Tämä ystäväni ja yhteisen ajan muistelu toi mieleeni yhdet toiset kortit, joiden parissa melkein päivittäin vietettiin muutama hetki, usean kuukauden ajan.

Pelikortithan ne. Joskus porukalla pelattiin, oikeastaan varmaan aika usein, meillä ja vietettiin iltaa yhdessä. Oltiin meillä, koska meidän lapsukainen pääsi sitten kätevästi nukkumaan, jos ilta vierähti myöhempään.

Mutta päivisin, kahdestaan, me tehtiin noilla korteilla ihan jotain muuta kun pelattiin.

Jossain naistenlehdessä neuvottiin korteista ennustaminen, taisipa olla vielä jonkun korttiennustajan tapa ennustaa.

No mehän varsin nuorina naisina ja elämänkokemusta vailla olevina ja uteliaina oltiin kovasti kiinnostuneita tästä korteista ennustamisesta, pidimme sitä jännittävänä mielenkiintoisena leikkinä. Opeteltiin se ja alettiin läiskiä kortteja kaavion mukaan.

Kun oltiin opittu tuo korttien latominen ja korttien merkitys, niin pystyimme keskittymään korttien "kertomaan" ja teimme havainnon, että siellä oli toistoa tietyissä asioissa meille kummallekin. Vähän ihmeteltiin sitä kun pidimme tuota vain leikkinä, eikä uskottu, että jotkut kortit nyt voisi kertoa mitään.

Mutta sitten aloimme kiinnittää siihen enemmän huomiota ja rupesimme "testaamaan" kortteja. Aloimme läiskimään kortteja tosissaan ja usein ja paljon. Toisto jatkui, eikä sillä ollut väliä kumpi ennusti kummalle tai ennustipa sitten itselle. Minulle tuli tulevaisuuteen aina kuolemankortti (pata10) ja sille lisäkorttina joko nuorehko mieshenkilö (solttu) tai vanhempi mieshenkilö (kunkku) SIIS ei koskaan naishenkilö!

Tuo kuolemankortti ei tullut KOSKAAN tälle ystävälleni vaan hänellä toistui aina ruutu 10-kortti, mikä tarkoitti isoja asioita rahassa ja/tai asiapapereissa. 

Vähän ihmeteltiin, että kuinka tuo on mahdollista kun tämä on vain leikkiä eikä nää kortit mitään tiedä. Näin sitten jatkettiin ennustamista muutama kuukausi ihmetellen, kunnes alkoi tapahtua......

Isäni nuorin veli (alle 50v.) kuoli liikenneonnettomuudessa. Tuo setäni kuolema oli kaikkine tapahtumineen hyvin järkyttävä. Olin nuori ja kokematon ja hyvin järkyttynyt. Pakokauhuissani piilotin kortit ja tunsin hirvittävää syyllisyyttä.

Pari kuukautta tästä, äitini puolelta kuoli vanhempi mieshenkilö sairaskohtaukseen ja hänen hautajaisensa isäni ja minä hoidettiin.

Tästä 2kk. kuluttua isäni sairastui vakavasti.

Sairastettuaan 2,5kk. isäni kuoli yllättäen. 7kk.ja 5pv. pikkuveljensä jälkeen, alle 50 vuotiaana. Olin murtua suruni alle. Isä oli minulle hyvin läheinen.

Isäni hautajaisten jälkeen, parin kuukauden sisällä olimme vielä kaksissa hautajaisissa.

Toinen oli perheystävä, nuorempi mieshenkilö, joka oli sairaalassa samaan aikaan isäni kanssa ja samalla osastolla.

Toinen oli vanhempi mies, sukulainen mieheni puolelta.

Tuo 9kk. on jäänyt mieleeni mustana ajanjaksona elämässäni, jollaista ei ole ollut ennen sitä eikä sen jälkeen. Tuon ajanjakson jälkeen selvisi tuon ennustamisen koko kuvio, tiesin tasan tarkkaan kuka oli kuka noissa korteissa.

Jokainen noista edesmenneistä oli esiintynyt korteissa. Vielä tänäkin päivänä kun näen ristisotilaan, patasotilaan, ristikuninkaan, patakuninkaan ja herttasotilaan, muistan ketä kukin niistä esittää.

Niin! Naapurin rouva, ystäväni he muuttivat; Ne ruutu10-kortin ennustamat isot raha- ja asiapaperit osoittautuivat talokaupoiksi, jotka he tekivät n. vuoden sisällä "ennustusleikkimme" alkamisesta ja joista ei kuulemma ollut mitään hajuakaan vielä silloin. Tuohon aikaan oli harvinaista, että nuoret avioparit ostivat omia taloja.

Tämä ystäväni menetti halunsa ennustamiseen kuultuaan setäni onnettomuudesta.

Muutaman vuoden kuluttua tästä mustasta ajanjaksosta, palasin korttien pariin ollessani viihteellä ja aloin viihdytysmielessä, pyydettäessä, ennustamaan illanistujaisissa, jopa ravintolassa.

Sekoitin kortit keskittyneenä henkilöön, joka halusi katsoa korteista, ladoin kortit ja seurasin tarkkaan henkilön reaktioita kun kerroin mitä kortit kertoivat esim. henkilön menneisyydestä. Se mitä korttisession päätteeksi minulle usein sanottiin silmät äimistyksestä pyöreänä oli "sie olet noita!" ja mie kerroin vain mitä kortit kertoivat, en säveltänyt reaktioiden mukaan. Tein taas "tutkimusta" korteista.

Ystäville tai tutuille en ennustanut koskaan, en suostunut. Vain tuntemattomille. Noita reaktioita seuratessani aloin epäröimään koko touhua, enhän voinut tietää kuinka tosissaan kukin sen otti vaikka kuinka kerroin, että kyse on leikistä. En halunnut olla vaikuttamassa kenenkään elämään tällä tavalla. Ja pelkäsin pata10-kortin ilmestymistä.

Jätin kortit ja ennustamisen.


Kokemuksistani huolimatta, minä en ota kantaa puolesta enkä vastaan siihen kertooko kortit ja mitä ne kertoo, totuuden? tulevaisuuden?

Se ja kaikki tuolle alueelle liittyvä on niitä asioita, jotka minä rajaan pois elämästäni.

Elän päivän kerrallaan ja otan vastaan sen mitä se tuo, ei minun tarvitse tietää tulevaisuudesta mitään. Mitä iloa ja hyötyä on siitä jos tietää mitä on tulossa.

Ja tällä elämänkokemuksella voi jo sanoa ilman ennustajaeukon taitojakin joitakin asioita mitä tulevaisuus tuo tullessaan; se tuo lisää raihnaisuutta ja rahanmenoa.

Kukin tehköön niinkuin tahtoo ja parhaaksi näkee, mutta minä en enää ennusta, enkä mene ennustajalle (en ole koskaan käynytkään).

(tuosta ennustajalla käymisestä muistan yhden tositarinan, jonka kuulin radiosta asiaohjelmasta 80-luvulla, siitä joskus toiste)