...on nyt sitten nautittu

Esikoinen tuli työmatkallaan kotikuusen alle viikonlopuksi ja lauantaina karautimme Vehoniemeen (kohtuullisen ajomatkan päässä) munkkikahveelle. Lauantai 21.2 oli kauden avajaispäivä ja siellä olikin varsin runsaasti väkeä paikalla. Tuo museo on niin sopivasti Lahti-Tampere tien varressa, että sinne poikkeaa varmasti usea matkaaja.

Tietysti teimme kierroksen museossa.

Mutta; tässä!

vielä paistolämmin pinnalta rapea ja sisältä pehmeä herkku. Tiskillä saa munkkikorista valkata mieluisen; tummuusaste ja muoto jokainen noista herkuista on erilainen. Rouva tiskin takana kehoitti valitsemaan mieluisen ja minä pöljä menin sanomaan, että "laita ihan mikä vaan, kaikki ne on hyviä ja niiden takia tänne tultiinkin" Rouva vastasi "AI, ettekö tulleetkaan minun takiani?"  nolona sanoin nopeasti, että "no ei ainoastaan vaan tokihan me tämä kaiken takia tultiin" *hävettää*

Noitten kahvien jälkeen sitä sitten malttoikin ja "jaksoikin" jo mennä hallin puolelle.

Näytän jotakin ja kerron hiukan, koska jos joku on menossa tuonne niin näkee paikanpäällä kaikki erikoisuudet, säilyy mielenkiinto...kai?!?

heti oven takana puksutti pieni peltivene tuikun voimin kierrostaan pesuvadissa.

 

kotiin viemisiksi tarjolla posliinia/fajanssia. Tuolta jokaine voi löytää oman auton merkillä varustetun kaffemukin.

Viranomaisten "vauhtipahvi" ensimmäisenä tarkkailemassa sisäääntulijoita

komea rivistö kanttikertaa kantti autoja

virtaviivainen keulakuva Buick,n (kai, en enää muista) syylärinkorkissa

Tää on IHANA mummoankan kanttikertaa kantti T-Ford (älkää kysykö tyyppiä)

eipä nykyajan autoissa näy tämmöisiä koristeita keulalla

Pappatunturi (luulisin) puunattuna kattohirressä koristeena

Kierroksen lopussa toisen viranomaisen auto poliisiautoa vastapäätä hyvästelemässä vierailijat ja toivottamassa turvallista kotimatkaa.

 

Tässä kohtaa Längelmävesi yhtyy Roineeseen. Tuohon, näitä vesistöjä erottavalle kannakselle, yritettiin rakentaa kanavaa joka sitten sortui ja Längelmävesi pääsi virtaamaan vapaasti Roineeseen ja näin Längelmäveden pinta on samalla tasolla kuin Roine.

 

Kotipihalla jäin kuvaamaan aurinkoa, joka pilkisteli kahden paksun pilvimaton välisessä raossa.

 

Meillä oli mukava päivä esikoisen kanssa