EDIT: Musaboxi toimii taas ja lisäsin kappaleita. Löytyy sivulaatikosta ihan alhaalta. Sen saa hiljaseksi jos haluaa. Siellä on myös kissakuvashow

....oon Harjulan seljänteen, niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen"

Tein maanantaina retken tämän laulun maisemiin.

Maanantaina kirkas aurinkoinen sää houkutteli vastustamattomasti ulos, eikä pikkupakkanen, n.10 astetta, saanut pysymään sisällä. Olen taas vaihteeksi sairaslomalla ja meinaan tulla täihin kökkiessäni sisällä. Ainoa liikuntamuoto on ollut roudata polttipuita tupaan, kun muuta ei jaksa.

Oli pakko päästä tuulettumaan, kamera mukaan ja auton nokka kohti Vehoniemenharjua. Otin aikaa ja kaikessa rauhassa tutustuin kohteeseen.

Vehoniemenharjuntie kulkee harjun päällä. Toppasin auton automuseon pihaan ja aloin kierrellä ympäristössä. Ajattelin lähtiessäni, että päätän harjukierrokseni museossa katsastamalla vanhat autot ja nauttimalla munkkikahvit. Tuolla on maukkaita kotitekoisia munkkeja

Tuonne muuten on ilmainen sisäänpääsy ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä, katsottavaa on!

Mutta huomasin ettei museo ole vielä auki, on vielä talvilomalla ja 21.2 pääsee munkkikahveelle. Ilmankos olin ainoa paikallaolija. Hiukan pettyneenä jatkoin kierrosta upeassa säässä.

Tuolla rannassa olen käynyt kerran, kesällä muutamia vuosia sitten, oli rankka reissu koska rinne on todella jyrkkä. Kyllähän sitä alas meni mutta ylös kiipeeminen piti ottaa ajan kanssa. Nyt ei tullut mieleenkään lähteä laskeutumaan noita lumen ja jään pyöristämiä rappuja.

Kävelin tietä pitkin ja yritin löytää aukkoa männiköstä josta olisin saanut kuvattua rantaa mutta aukkoa ei löytynyt, joten käännyin takaisin ja suunnistin näkötornille joka on ihan museon takana.

puiden varjot taipuvat

Vehoniemenharjun näkötorni Olisi vähän kiivettävää tiedossa...ja lonksuvalla polvella

Kangasalla on ollut  neljä näkötornia joista kaksi on enää jäljellä; Kirkkoharjun ja tämä Vehoniemen. Keisarinharjun ja Haralanharjun näkötornit poltti yksi ja sama pojan kloppi.

Siitä sitten nousemaan pyöreitä askelmia...

No, tasanteelta ei ollut vielä hyvät näkymät Roineelle joten tuonne sitä on sitten kiivettävä.

näiden portaiden askelmat oli matalat ja siksi hyvät nousta

"kas Längelmävesi tuolla, vöin hopeisin hohtelee..." Hienot maisemat, tosin nyt nuo hopeiset vyöt olivat jäässä ja lumen peitossa

"ja Roineen armaiset aallot, sen rantoja hyväelee" Näissä maisemissa silmä lepäsi

Hevosenmunkki!! Kuka noita oli tuonne tornin huipulle tuonut?? ja niitä oli aika iso läjä tallottuna.

"infotaulu"

Pakkanen alkoi nipistellä varpaita ja munkkikahvejakin alkoi tehdä mieli. Joten oli lähdettävä liikkeelle. Ajelin harjulta alas Lahdentielle Tampereelle päin ja parkkeerasin kapealle kannakselle, tuohon missä lukee "Keisarinharju", Längelmäveden puolelle rantaan.

No tuokin kahvio oli talviteloilla ja tuossa samassa kohtaa tien toisella puolella oleva kahvio oli auki mutta sinne ei voinut tampereen suuntaan menijät kääntyä

Ihailin näitä maisemia tovin tuossa, kunnes varpaita alkoi taas nipistellä ja oli lähdettävä.

Käväisin Mobilian pihassa ja kurvasin Kuohunharjun kautta kirkolle Kangasalan keskustaan.

Kangasalan harmaakivikirkko on vuodelta 1760. Naakkoja lenteli tuolla tornin ymprillä ja meteli oli melkoinen. Kirkon ovet olivat lukossa enkä siis päässyt tutustumaan kirkkoon mutta tein kotona virtuaalikierroksen.

Pääoven yläpuolella oleva taulu kertoo kirkon rakentamisesta, en saanut selvää.

Lähdin kiertämään kirkkoa ja ympäröivää hautausmaata.

Kirkon itäpuolella oleva vanha hauta 1700 luvulta

sankarihaudat sotilaallisessa järjestyksessä

kiertelin kauan kirkon ympärillä ja tässä kohtaa alkoi taas varpaat palella, tuo hauta oli mielenkiintoinen mutta en mennyt katsomaan keiden hauta tuo on.

EDIT: Pienen hakemisen jälkeen selvisi, että tämä on Kangasalan lastenkodin tulipalossa 26.11.1954 menehtyneiden lasten muistomerkki. Palossa menehtyi 9 alle 7v. lasta.

omakuva ja pitkät varjot hautausmaalla

kahdenlaisia opasteita mutta samat suunnat.

Vaikka tuo kirkko hautausmaineen on aivan ydinkeskustassa ja liikennettä oli runsaasti, silti tuolla kävellessäni liikenteen melu kuului kuin jostain kaukaa ja hautausmaalla oli rikkumaton rauha.

Munkkikahvit kangasteli mielessäni ja ajattelin vielä suunnistaa toiveikkaana Marjamäen Pajutilalle. Siellä olisi paljon katsottavaa ja kuvattavaa.....ja siellä herkuttelisin munkkikahveilla.

Toisin kävi! Jäi munkkikahveet saamatta Kevättauko alkoi 2.2 ja  päättyy 4.4. Minusta tuntui, että nuo rottinkivuohet tuolla suljetun portin päällä mäkättivät ilkkuen...

Tyydyin siis kuvaamaan näitä valtavia pajutöitä

"Eihveli" jolla on korkeutta arviolta n. 5-7m.

Mutta tämä kirahvi on kolossi! Arvelin että jos menen etujalkojen viereen seisomaan niin yletän (170cm) ehkä polven korkeudelle.

Munkkikahvit jäi saamatta. Kotimatkalla kävin kaupassa ja tyydyin juomaan pullakahvit kotona.