Minulla ei ole kirjahyllyä mutta on minulla lukemattomia (en tiedä lukumäärää enkä ole kaikkia lukenut kannesta kanteen) kirjoja, monenlaisia. Romaaneja, tietokirjoja, oppikirjoja etc. Laatikoissa on paljon vanhoja kirjoja mutta joitakin on yläkerrassa pienessä hyllyssä.

Tässä muutamia

Toisen luokan lukukirja, varmaan vuodelta 60. Todella luettuna ja monen lapsen toimesta, omani mukaan lukien. Piirustettuna ja uudelleen väritettynä .

Halli koira pelastamassa uhkarohkeaa Mirriä

Keittotaito koteja ja kouluja varten, tämä painos vuodelta 1948. Alkulause on päivätty 10.6.1932.

Katri Laineen kirja vuodelta 1927 "Kotitalouteni, oppikirja kansakouluille" on äitini koulukirja, hän on laittanut nimensä siihen 15v.  ikäisenä vuonna 1931. Kodinhoitoa piti opettaa tuossa iässä jo täyttä päätä, naisen ura oli siihen aikaan kotiäitinä.

Otteita Keittotaito-kirjasta

Kirja opastaa monenlaisessa ruuan alkuvalmistelussa, jotka taitaisi jäädä nykyihmiseltä tekemättä?! Moniko jänispaistia haluava kykenisi nylkemään pupujussin?

Keittotaidon takakannessa pienessä taskussa hyvin säilynyt värikäs sienikartta.

 

Otteita äidin koulukirjasta Kotitalouteni

voisiko sen paremmin enää sanoa ja noin sen pitäisi nykyaikanakin olla.

kirja antaa monenlaisia kodinhoito-ohjeita runoilla höystettynä

 

Aarre, pala historiaa, niitä harvoja mitä jäljellä on.

Kirjan välistä löytyi oikea aarre; pahvilapulle kirjoitettu lukujärjestys vuodelta 1931. Kirjoitus on himmennyt vuosien saatossa mutta siinä on luettavissa aineita ja alareunassa äidin ja ainakin veljensä nimet. Jotenkin  liikuttava on tuo nastanreikä, nastan ympärystä on tummunut nastan painelusta.

Lukkarin taakse äiti on piirtänyt vuonna 1942

kuvan lapsuuden kodistaan. Tuosta kodista, Jääsken pitäjän Virolansalossa,lähti äitini ja hänen perheensä kaksi kertaa evakkoon ja toisella kerralla he jättivät kotinsa lopullisesti. Heidän kotinsa jäi luovutettuun karjalaan. Sieltä eivät paljon muuta mukaansa saaneet kuin muistot ja niitä saimme lapsena kuulla kyllästymiseen saakka. Nyt niitä kuuntelis vaikka kuinka paljon, kun olis vaan kuka kertois.

Itse olen seisonut tuolla paikalla missä kuvantekijä on seisonut piirtäessään. Teimme lähi suvun kesken retken äidin kotipaikalle 90-luvun alussa kun noille seuduille  alkoi päästä.

Se olikin seikkailu, maisemat olivat muuttuneet 50 vuodessa niin paljon, että äiti ja täti olivat hämmennyksissä eivätkä meinanneet löytää suuntaa mihin olisi pitänyt lähteä siitä mihin bussi meidät jätti. Äiti ketteräjalkaisena ja hyväkuntoisena liki 80v. pomppi ja juoksenteli pitkin peltoja tähyillen löytyisikö mitään tuttua. Pitkän kiertelyn ja kaartelun jälkeen kotipaikka löytyi ja tuossa me seisottiin sitten kun täti huokaisi "tuolla se on!"  He olivat ensimmäsitä kertaa lapsuuden kotikonnuilla evakkoon lähdön jälkeen. Rakennuksista ei ollut mitään enää jäljellä, ainostaan rakennuksien peruskiviä oli siellä täällä. Pellot oli säilytetty ennallaan. Pelloilla mätäni niitetty heinä kun me olimme tuolla.

Romantiikkaa vuodelta 1945?

alkuteoksen nimi: DAS BUCH FÜR VERLOBTE Anruf zur Besinnung

Tämä on mielenkiintoinen kirja, se kertoo miten siihen aikaan suhtauduttiin ja mikä merkitys kihlautumisella ja avioliitolla oli.

Avioerotilastot ovat huolestuttaneet jo vuosia ja nythän ollaan katsottu tarpeelliseksi järjestää kihlautuneille avioliittovalmennuskursseja.

kovin ylevää

..on silloin kun tulee se lopullisen ratkaisun hetki; joko mennään naimisiin tai kihlaus puretaan. "Jollei saada tehdyksi ratkaisua puoleen eikä toiseen, silloin kihlaus "sairastuu", se alkaa kitua ja näivettyä ja kuolee lopuksi surkean kuoleman".

 

Nyt kun lama taas uhkaa, niin näistä kirjoista voi olla apua keittössä monessakin kodissa

Tuosta punaruutuisesta kirjasta puuttuu ensimmäiset 30 sivua, joten ei ole tietoa miltä vuodelta se on. Sitähän ei koskaan tiedä milloin milloin ne nykyiset kauppojen etukupongit muttuvat säännöstelykupongeiksi, joten tuosta kirjasta vois silloin olla apua.

Otos Pula-ajan keittokirjasta joka on vuodelta 1941.

tuo heinälaatikko-idea otettiin uudelleen käyttöön joskus 90-luvulla, mm. tv-shopissa kaupiteltiin styroxisissa haudutusboxeja.

jopa leivämurut käytettiin ja nythän ne ovat trendilisäke courmet ruuissa

jos oikein tiukkaa tekee niin rikkakasveista saa ruokaa näillä ohjeilla. Tosin näitähän jotkut tahot kehoittavatkin nykyään syömään koska ne sisältävät runsaasti erilaisia vitamiineja. Itse olen käyttänyt nokkosta, siitä saa hyviä lettuja mm.

 

Käsityökirja vuodelta 1966

tämä ei ole minun kirja, minä olin jo töissä tuon kirjan ilmestymisen aikaan. Olisikohan siskoni kirja?

Sukankutomisen kompastuskivi ja kutomisen aloittamisen pahin este, kantapään teko. Olen monen kuullut sanovan ja itsekin sanoin aikanaan, että "kyllähän sitä kutois sukkia jos vaan osais tehdä sen kantapaan" No, tuossa kirjassa se opetetaan. Ja opetetaan monta muutakin perusasiaa käsitöista ja materiaaleista.

 

Rippikoulukirja vuodelta 1966

Rippikoulua kävin 15v., kokopäivätyön (9-10t/päivä ja 6pv. viikko) ohella syksyn 1967.

Voi jösses! Mitähän siitä olis seurannut jos ei oliskaan päässyt riparia läpi?!? En muista miksi moista olin edes epäillyt!? Tein tunnollisesti mitä piti. Riparista en muista muuta kuin ne tylsät kirkossa istumiset ja konfirmaation. Silloin jokaisella oli oma valkoinen puku, ei ollut alboja käytössä. Siihen aikaan tytöt saivat rippilahjaksi ensimmäiset korvarenkaat ja reiät korviin ja saivat alkaa käydä nuorten riennoissa kuten tansseissa. Paitsi minä en saanut kumpaakaan, niihin en lupaa saanut.

Molemmat toteutin omin luvin seuraavana keväänä.

tv-suosikkisarjat ja hittikappale

 

Naapurin poika oli minua vuoden nuorempi ja lainasi tätä kirjaa kun kävi omaa ripariaan vuotta myöhemmin (silloin kierrätettiin tarpeesta, ei ideologian vuoksi).

Tuon naapurin pojan kanssa leikittiin, ja tapeltiin niin että hiekka pöllysi. Meistä tuli kuitenkin kavereita.

Hänkin jätti omia merkintöjään kirjan sivuille enkä pahastunut niistä ollekaan.

tätä kyllä hiukan kummastelin sen nähtyäni, merkintä on vahva.

Kun tuosta kirjoituksesta oli kulunut noin 10v. niin naapurin poika päätti päivänsä hyvin raflaavalla tavalla.

Tuo on minulla muistona naapurin pojasta ja pari valokuvaa.

minua taisi ottaa päähän....

 

Käsityökirja tämäkin, vuodelta 1990

ostin tämän sinä vuonna kun ostin tämän taloni

ja syy tämän kirjan ostoon oli tuo alin tuossa sivulla; muurattu kiuas. Haaveilin pihasaunaani muurattua kiuasta ja luulin että kirjasta löytyy ohje sen muuraamiseen, vaan eipä ollut.

Haaveilen edelleenkin muuratusta kiukaasta. Ennen oli Tiilikeskus ja sieltä sai seikkaperäisiä ohjeita kaikenlaisten tulisijojen tekemiseen. Ei ollut myytävänä mitään paketteja; oli vain tiiliä ja muurarilla taito ja ohjeet (ex-mies oli/on muurari). Silloin oli enemmän valinnanmahdollisuuksia ja sai yksilöllisempiä uuneja (nykyään niitä sanotaan takoiksi, minä en sano) mutta se vaati muurarilta vankkaa ammattitaitoa ja luovuutta.

On tuo muutenkin mielenkiintoinen opas, siitä saa perustietoa monesta aiheeseen liittyvästä asiasta.