Vaikken olekaan sotaa kokenut mutta jotenkin vaan siitä paukkeesta ja valonvälähdyksistä tuli mieleen sota. Mitä niiden, jo harvojen, veteraanien mielessä liikkuu, jotka ovat viettäneet vuodenvaihteita, rintamalla toisenlaisten rakettien paukkuessa ympärillä.
On ollut aivan ihania aurinkoisia pikkupakkaspäiviä. Matalalta paistava aurinko antaa kaikelle aivan oman säväyksensä. Värit ovat kauniin pastelleja.
Minua on kiehtonut kovasti näiden aurinkoisten talvipäivien valo ja olenkin kuvannut ahkerasti.
Sanomattakin on selvää miten tuo auringon valo ravitsee mieltä ja sielua, kevättä ja kesää kohti ollaan taas menossa.
Tässä joitakin otoksia parilta päivältä
muovinen lumikide keittiön ikkunalla ja auringonlaskun värejä taivaanrannassa uuden vuoden aattona
samainen lumikide uuden vuoden ensimmäisenä päivänä auringon viimesäteissä
värit taivaalla ovat olleet aivan uskomattomia!
Tunnelmakuvia kusitilta.
Ravasin kuistilla ja ulkorappusilla tämän tästä saadakseni kuvia valoisan muuttuessa hämäräksi ja hämärän syvetessä pimeydeksi.
kuistilla iltapäivän hämärtyvässä kajossa tuikkuja kirpparikupeissa, miten saada molemmat näyttämään luonnolliselta...siinäpä haastetta..sitäpä täytyy harjoitella
kuva rakeinen, kameran vääntö taitaa loppua kesken?, ja kuvaajan taidot
ainakin tarvitsen jalustan pitkille suljinajoille....
mutta tunnelma tuossa kuvassa on kyllä ihan oikea vaikkei niin terävä olekaan
"kuule! se on nyt sillä tavalla että joulu alkaa olla ohi.
Mitä jos veisit nyt tänä vuonna meidät kaikki,
koko jouluväen, tästä kuistilta ennen pääsiäistä huilaamaan
ja viettämään lomaa tuonne vintille?"
Vuoden ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi kirkkaasti koko päivän, sen valo tulvi keittiön ikkunoista ja Tilkkutäkki halusi osansa siitä, se kiipesi kaapin päälle nauttimaan auringon lämmöstä, käänsi tummemman selkäpuolensa aurinkoon päin ja nukahti istualleen.
umpiunessa
Kommentit