....ja tämä ei ole satua, vaan tarina on tosi.
Pitää kertoa mitä minulle sattui kerran, tai oikeastaan kaksi kertaa ja ne tuntuvat oikeastaan niinkuin sadusta, ainakin minusta ne tuntuvat siltä. Varmaan tämä jälleen joulunaikaan hiipivä salaperäinen taian tuntu antaa oman ripauksensa.
Sattuipa kerran pari kolme vuotta sitten joulun alla, kun minä, Täti Punainen valmistelin joulua. Perinteisiä jouluruokia tietysti piti laittaa; lanttulaatikkoa, pähkinälaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Muut paistokset olivat jo valmiina odottamassa paistamista mutta porkkanalaatikko piti vielä saada muitten mukaan leivinuuniin.
Siispä lähdin hakemaan kellarista kasvattamiani porkkanoita, meheviä ja makeita.
Nähtyäni kellarissa porkkanapussit sain melkein primitiivireaktion; porkkanoitani oli joku luihu käynyt syömässä ja niitä oli kiskottu pusseista lattialle ja pussissa olevista oli monesta vain maistettu
Harmistuneena, manaten tappotuomiota ja uhaten laittaa hiirenloukkuja kellariin, aloin siivoamaan puoliksi syötyjä porkkanoita lattialta kun sivusilmällä huomasin jonkun vilahtavan ohi, luulin nähneeni omiani. Siinä pyllistellessäni ja kumarrellessani näin kun takaani minua kohti piipersi pienen pieni myyrä kaikessa rauhassa, kiiveten vasemman kenkäni päälle, nousi takajaloilleen ja katsoi mustilla nappisilmillään suoraan silmiini,
kuva Villoksniistä luin "anna armoa"
Siinä sitten tovi tuijoteltiin toisiamme ja sanoin ääneen tuolle nappisilmälle, kun se vielä keikkui kenkäni päällä kuin paraskin lemmikki, että "mitä ihmettä nyt teit, enhän mie nyt voi sinua tappaa kun tuut tuolla tavalla tuttavuutta hieromaan!?!"
Nappisilmä lähti kaikessa rauhassa kipittämään takaisin rappujen alle ja sanoin sille lähtiäisiksi vielä "mie en pysty sulle mitään tekemään mutta saat olla varma, että päästän kissat tänne hoitamaan homman, jos et häviä täältä, paras kun etit toisen paikan..että hyvää joulua sitten sullekin mutta pääsiäistä et ehkä enää näe"
Tein niinkuin lupasin, päästin joulun jälkeen ennen pääsiäistä kissat päivystämään kellariin ja yhtenä päivänä sieltä sitten tuotiin pieni myyrävainaa keittiöön näytille. Siitäpä syntyi hirveä taistelu kissojen kesken kuka sen saaliin syö ja puuhka otti voiton, söi sen puoliksi ja oksensi sen sitten kuitenkin kellarin rappuun ja se toinen syömätön puoli oli keittiön lattialla...YYÖÖÖKK
En tiedä oliko tuo vainaa se sama, jonka kanssa vaihdettiin joulutervehdykset, toivottavasti ei, toivottavasti oli ottanut neuvosta vaarin ja kipittänyt tiehensä mun katon alta.
Tapahtuipa sitten tässä noin kolmisen viikkoa sitten kun minä, Täti Punainen lämmitin saunani yhtenä iltana.
Minun saunani on vanha, alkuperäisessä kunnossa oleva pihasauna, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt; perustus halkeillut ja maali rapisee. Kuluneet vuodet näkyvät siinä mutta ihan kelvollinen tehtävässään, itseasiassa erittäin hyvä sauna.
Ja minä olen varma että sen hämyisissä nurkissa liikuskelee ihan oikea saunatonttu,
on se niin vanha sauna, että sinne on jo pesiytynyt tonttu
(kuva YLE)Kylvin nautiskellen saunan pehmeistä hellivistä löylyistä ja puiden rätinästä kiukaassa, mieltä rauhoittavasta ja rentouttavasta hämyisestä tunnelmasta.
Raukeana saunomisen jälkeen kuivailin itseäni pukuhuoneessa kiireettä kun kuulin rapinaa ja näin jonkun vilahtava...oliko se tonttu mutta nehän eivät tule kirkaaseen valoon? Jatkoin itseni kuivailemista ja kumarruin kuivaamaan jalkojani kun kuulin taas rapinaa ja katseeni osui lattialle jääkaapin ja työkalulaatikon väliseen rakoon; sieltä ilmestyi touhukas pieni pyöreäkorvainen, ruskea pää josta yllättyneen hämmentyneinä tuijotti minua kaksi mustaa nappisilmää.
Tuijotettiin tovi toisiamme kunnes rupesin torumaan ääneen tuota pientä vipeltäjää,
" miten sie nyt tänne tulet kun mie oon täällä, oot sie aika rohkea kun et pelkää minua, on tainnu teidän keskuudessa juttu levitä ettei minua tarvitse pelätä" tämän sanottuani nappisilmä peruutti jonnekin jääkaapin alle.
Jatkoin kuivailemistani kun hetken päästä se pilkisti touhukkaana uudelleen samasta paikasta ja taas yhtä yllättyneen näköisenä, lyhyt on muisti tuollakin. "toruin" sen takaisin piilopaikkaansa "nyt menet siitä! Anna mun pukea rauhassa"
Ilmeisesti sillä oli joku tärkeä projekti meneillään ja minä olin vain pieni hidaste.
Sanottakoon, että saunassa ei ole mitään syötävää, ei edes siinä vanhassa jääkaapissa joka on siellä siltä varalta, että suuremman porukan saunajuotavat saadaan kylmään.
Huvittuneena kohtaamisesta nappisilmän kanssa lähdin saunasta ja jätin sen touhuilemaan omia juttujaan.
Vaikka nuo kaksi otusta ovatkin tuhoeläimiä, niin nämä kaksi kohtaamista, tuijottelu silmästä silmään näiden kahden rohkean ja pelottoman söpön otuksen ovat minulle erikoisia ja ainutlaatuisia.
Onhan hiiristä ja myyristä tehty satujakin ja noihin molempiin kohtaamisiin liittyi jotain sadunomaista.
Olisikohan kellaritontulla ja saunatontulla jotain tekemistä näiden kanssa?
Kommentit