Onhan tää nyt näin Joulun alla aika vihamielistä kun pitäisi olla rauha maassa ja hyvä tahto ihmisten kesken, mutta rotista ei tuossa kyllä puhuta mitään...parempi nyt kuitenkin kun jouluna kun Joulurauha on julistettu, haluan silloin viettää joulua kaikessa rauhassa ja pidän tulitauon. Ja toivon mukaan taistelua ei tarvitsisikaan enää aloittaa .
Nämä otukset eivät kertakaikkiaan sovi saman katon, ei edes porstuankaton alle minun kanssani.
Hankin vähän arsenaalia , pitäähän niillekin jouluksi varata omat "herkut" ja "lelut"
Tip tap tip tap "herkkua" on tässä monenlaista
"puuhapalikka" uusi jännittävä rottapeli
Rottasodan ensimmäinen taistelu päättyi yllättävästi ja vähän pelottavastikin.
Sodan julistus alkoi sunnutaina kuistin totaalisella tyhjennyksellä.
Tytär tuli taisteluavuksi.
Kuistille oli kerääntynyt kaikenlaista säilytettävää; vanha pieni tiskipöytä ja talon ainoa iso kaappi oli siirretty lattiaremontin jaloista kuistille kun sitä ei saatu mihinkään muualle mahtumaan, ei saatu yläkertaan missä olisin sitä tarvinnut kipeästi.
Tietysti näihin molempiin kertyi kaikenlaista tarpeellista muttei mitään syötäväksi kelpaavaa.
Se syy, mikä kutsui nämä jyrsijät paikalle, löytyi tiskipöydän uumenista; alahyllylle unohtunut avaamaton (rotat olivat sen kyllä avanneet) iso paketti talisiemenpalloja linnulle......no voi sun sappermentto , nuokin talipallot olisin mieluummin syöttänyt linnuille!
Ja minkä sotkun ne saikaan aikaan...en viitsi kertoa ...sen vaan sanon että jätesäkkejä tuli monta...iso kaapin säilytin ja desinfioin sen, ja tiskipöydän kansi tulee desinfioinnin jälkeen ulkokäyttöön mutta rungon hajoitan ja poltan...
Kaikkein parasta oli kun tiskipöytää tyhjentäessani ylähyllyltä livahti pakoon leveäperseinen lihava rotta, se katosi pöydän alle ja uhkarohkeana näyttäytyi vielä kerran kadoten sitten salaperäisesti jonnekin, ei nähty tyttären kanssa että olisi paennut siitä isosta kolosta.
Oli pakkasta sen verran ettei lattiaa voinut pestä tyhjentämisen jälkeen ja niinpä surutta käärin rullalle kaksi kerrosta muovimattoa kuistin lattialta ja viime talvena ostamani hyvän kuramaton..sitäkään ei olisi saanut enää millään pesemällä puhtaaksi. Kaupasta saa uusia.
Kloritevedellä pesin seinän vierustat ja rottien jyrsimän kolon reunat.
Kun siivousurakka oli ohi tytär lähti lämmittämään saunaa ja minä koristelin kuistin jouluvaloilla ja sain vihdoinkin sen yhden pääsiäismunan pois kuistin verhosta jossa se oli roikkunut 2v., se oli kaapin takana jonne en ylettynyt.
Nämä ovatkin sitten kuistin ainoat valot..
Tyttären saadessa saunan lämpiämään hän tuli sisälle ja minä lähdin kuistille ottamaan kuvia juuri ripustamistani jouluvaloista....avatessani oven ja astuessani kuistille alkoi jalkojeni alta kuulua vihaista murinaa ja ärinää.. HUIIIIII säikähdin hirveästi "ovatko ne rotat oppineet haukkumaan ja murisemaan ja nyt ovat vihaisia minulle hajottaessani niiden pesän" tämä ajatus vilisi päässäni nanosekunnissa. Jähmetyin paikalleni sydän hakaten tuhatta ja sataa, äimistyneenä kuuntelin kuistin alta kuuluvaa kova äänistä ärinää ja murinaa.
Vihdoin älysin kutsua tyttärenkin kuuntelemaan varmistuakseni etten kuullut omiani, kyllä, kyllä hänkin kuuli ja totesi, ettei hän aio mennä enää ulos ennekuin se peto mikä siellä kuistin alla sitten onkaan, on lähtenyt pois. Enkä tosiaan aikonut itsekään missään tapauksessa mennä ulos katsomaan mikä otus siellä kuistin alla mahtoi olla. Ikkunasta yritin kurkkia mutten nähnyt mitään.
Tytär kävi heti netistä tutkimassa mikä otus se mahtaisi olla ja huikkasi minulle ettei se kettu ainakaan ole koska ne ei hauku...
Mietin mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Haukkuminen oli kumeaa, niinkuin ison koiran mutta äkäinen ärhentely niinkuin pienen koiran. Se elukka ei lähtenyt vaikka tömistelin rajusti kuistin lattiaa ja huusin, juttelinkin sille... mutta mihinkään näihin toimenpiteisiin se ei reagoinut mitenkään.
Otus oli saatava pois sieltä keinolla millä hyvänsä ja selvitettävä ettei se ole kenenkään koira joka on jäänyt sinne jumiin, itse en uskaltanut sitä tehdä.
Kuka/ketkä avuksi?
Soitin ensin naapuriin, naapurilla on iso saksanpaimenkoira. Josko hän tulisi koiransa kanssa katsomaan mutta en saanut häntä kiinni.
Selvitin hätäpäivystäjälle tilanteen (epäillen ettei usko minua) hän ymmärsikin tilanteen ja oli samaa mieltä ettei kannata mennä ulos, hän lähettää partion paikalle.
Puhelun lopussa kysäisin haluaako hän kuunnella sitä meteliä kuistin alta
"no annapa kun kuuntelen" miehän laitoin luurin lattian pintaan ja reippaasti se otus siellä haukahtelikin. "kuulitko" kysyin ja hätäpäivystäjä vastasi että "kuulin, pysykää sisällä, poliisipartio tulee".
Jäi saunan lämmittäminen vähäksi aikaa ja me tyttären kanssa blokkiin sisälle.
Elukka alkoi väsymään pikkuhiljaa ilmeisesti kun haukahdukset harvenivat ja ärhäkkyyskin siinä "yhdessä"virkavaltaa odotellessa, jotka loppujen lopuksi tulivatkin nopeasti, noin tunnissa.
Ei, ei ollut sinisiä vilkkuja ja pilliä päällä.....sehän olisikin jo ollut jotain.... olisin päässyt kylän "kuuluisuuksien" kartalle kertaheitolla (ellen sitten jo ole siellä omituisuuksieni takia)
Kuva poliisi.fi
Poliisiauto kurvasi pienen harharetken jälkeen pihalleni (ajoi ensin naapurin portille) ja kaksi salskeaa konstaapelia, vanhempi ja nuorempi, tulivat häätämään petoa kuistin alta.
Pienen tilanneraportin jälkeen vanhempi konstaapeli tunki maclitellään voimakkaan valokiilan kuistin alle ja hetken pyllisteltyään ja tiirailtuaan sanoi "se on kettu ja iso onkin ja se on sairas". Kettupa närkästyi valosta ja lähti lipettiin, vilaustakaan en ehtinyt nähdä kuulin vain risahtelua ja rasahtelua kuistin ja kuusen alta kun se paineli tiehensä naapuriin päin. Vanhempi konstaapeli sanoi, että kettu on pahasti kapinen ja olisi sen ampunut muttei ehtinyt. Kehoitti myös minua pitämään kissat sisällä,
Ketun luikkiessa pakoon pohdimme pihalla hetken vielä mikä oli saanut ketun tulemaan pihapiiriini, poliisit olivat sitä mieltä että kissani olisivat houkutelleet sen paikalle.
Minä olin toista mieltä, sanoin että kyllä ne rotat ja tämä "rottasota" oli sen houkutelleet paikalle, koska kissani ulkoilevat ainoastaan tarhassa jonne pientä myyrää ja hiirtä isommat ei pääse sinne, eikä sieltä pois.
Tässä vaiheessa nuoremman konstaapelin silmät olivat laajenneet jo teevadeiksi
jo aiemmin äimistyneille kasvoille, eikä saanut enää sanaa suustaan. Hän oli vielä niin nuori, että oli varmaan vain lukenut rotista joskus ja yhdisti ne vain kaatopaikkaan...
Nonnih ja taas minä löin miehen ällikällä!!! Vanhempi konstaapeli oli jo sen ikäinen ja työssään varmaan nähnyt jo yhtä ja toista ja siksi ei hätkähtänyt tätäkään tilannetta.
Ennen lähtöään vanhempi konstaapeli kuitenkin heitti lauseen ilmaan, jota mietin ja aprikoin vieläkin , "mutta ketuthan eivät hauku" Tämän sanottuaan konstaapelit moikkasivat ja lähtivät.
Mulla oli kamera taskussa koko ajan tavoitteena saada kuva otuksesta, haaveeksi jäi enkä kehdannut kysysä poliiseilta kuvauslupaa. Joten tämä juttu on ilman kuvia sitten.
Oishan se ollut komeeta kuvittaa tämä juttu salskeilla poliiseilla partioautoon nojaamassa käsi lipassa tai pyllistelemässä kuistin alle
No, vihdoista viimein rauha laskeutui taloon ja päästiin lämmittämään sauna kylpykuntoon, pesemään pois rottasodan pölyt.
Ja tähän lopuksi taas jotain loiventavaa ja tasoittavaa, että tukka laskeutuu..
ja näihin tunnelmiin päätän tämän kertaisen raporttini rottasodasta.keittiön uudet jouluverhot ja kodinykkösestähän nämäkin taas löytyivät
mukaan tarttui vielä tällainen "hörhelö"kangas, vähän on pramea mutta aion siitä kuitekin taiteilla telkkukamariin verhontapaisen.
viime vuonna ostamani pikkuinen lasitonttutaulu
kissit auvoisessa luksuslekottelussa vierassängyssä
tämä kun ei halua olla muitten kanssa niin mökötti itsekseen lattialla taljan päällä kun sängylle ei päässyt
punapaita ja vauhtikassi
siinä on tappamisen meininki, nimittäin digiboxin..se on niin ihanan lämmin joten Rosmo lämmittää mahaansa sen päällä tukkien tuuletusreiät ja samalla askaroi taas noitten teippien kanssa
"ei noista saa enää kiinni"
"joten silppuankin sitten tätä koria"
kyllä tuo rosmo ajaa koirankin virkaa mitä näihin tuhotöihin tulee.....
Joulua odotellessa...
.
Kommentit