Minulla oli keittiön pöydälle jäänyt maanantai iltana paperikassi ja yks sun toinen kissa kävi sovittamassa kaulaansa sitä kantokahvaa. 
Mustin tyylinäyte
sitten komentaja, tuijottaa kassiin sanka kaulassaan, "tää on noloa, miten tää nyt näin kävi"
tämä tyttö taiteili ittensä tyynen tyylikkäästi sangasta irti, ilman paniikkia, melkoisen voimistelun se kuitenkin vaati
"HAH, ei tää ollu ongelma"
Mutta siitä se riemu ja show repesi kun "toope" Rosmo pujotti sen kaulaansa
se sai isomman puoleisen säkärin.... ja siitähän en sitten kuvaa saanutkaan...
Olin tuolloin kamarissa kutomassa sukkaa kaikessa rauhassa ja havahduin ymmälläni melkoiseen mekkalaan sisällä, mitä nyt.. ulkona raivoaa myrsky...sortiko se katon tai jotain? Kunnes tajusin että Rosmo pinkoi huoneesta toiseen minkä käpälistä lähti, paperikassi kaulassa paukkuen. Ei hellittänyt kassi, eikä katti, Rosmon paniikki lisääntyi, ja vauhti! Sekunnissa se ehti singahdella paukkuva paperikassi kaulassaan kolmen huoneen läpi ja takaisin, ainakin kolmeen kertaan, eikä edes avoimena vauhdissa lepattava kassi pystynyt hidastamaan vauhtia. Muut kissat säikähtivät moista riehuntaa ja luikkivat peloissaan täristen karkuun, kuka minnekin silmät lautasina ja hännät berliininmakkaralla. Ennenkuin tajusin mitä oli tapahtunut oli tilanne jo ohi, kassin sanka revennyt jossain mutkassa ja Rosmo kadonnut jonnekin.
Ja kun tajusin tilanteen, niin aloin nauraa ihan hervottomasti, melkein lirahti housuun. Toinnuttuani aloin etsiskellä kassia vauhdittanutta kissaa ja löysinkin sen murjottamasta uunin pankolta.
"sinä NAUROIT minulle!" se katsoi minua syyttävästi loukkaantuneena.
Tuolla se murjotti pitkään, ei edes herkut saaneet sitä tulemaan sieltä pois.
Sitten se tuli sieltä aikaa myöten muina kissoina, ajatellen ettei kukaan enää muista noloa tilannetta...
paitsi että minä muistan ja saan makeat naurut kun vaan ajattelenkin sitä tilannetta.
Muut kissat rauhoittuivat ja makoilivat omilla paikoillaan
"jokohan se toope rauhoittui?"
"saiskohan sitä jo olla rauhassa"
"mnjaa..ei näy..läpät silmille ja unta kaaliin"
"mie ainakin oon mamin kanssa täällä lootassa"
Oli muuten melkoinen myteri ja myrsky maanantai iltana
..... en oo ikinä vielä täällä tollasta tuulta kokenut vaikka täällä tuulee aina ja kovaa. En oo myöskään ikinä vielä pelänny täällä mitään mutta silloin alkoi pelottaa kun ikkunat vaan helisi ja tuuli ulvoi (karjui) ja paukutti nurkissa.Mun piti mennä ihan ulos katsomaan minkälainen keli siellä oikein oli ja samalla koittaa tarkastaa vieläkö ladon katto on paikoillaan. Rappusia pitemmälle en uskaltanut mennä; tuuli meinasi tempaista oven kädestäni, sain kaikin voimin pitää kahvasta kiinni ettei se ovi lähtenyt käsistä ja painoin sen kiinni. Hetken seisoin rappusilla ja seurasin mitä pihalla tapahtuu, katsoin kuitenkin viisaammaksi mennä sisälle, koska pihalla on paljon isoja vanhoja puita; en halunnut saada niitä päälleni tai oksia niistä tai mitään muutakaan ilmassa lentävää tavaraa. Se olikin temppu sitten saada kuistin ovi auki ja kiskoa se vasten tuulta kaikinvoimin kiinni HUHHUH
Kissatkin käyttäytyivät kovin omituisesti, säntäilivät ja olivat kovasti levottomia ennen sen kovimman tuulen alkua ja siitä oikeastaan havahduin seuraamaan mitä ulkona tapahtui, kunnes huomioni vei tapahtumat sisällä.
Kommentit