Kuten lapsia, niitä on minulle siunaantunut kolme. Kaikki ovat jo aikuisia, eivät He kuitenkaan löydy huushollini kätköistä
90-luvulla harrastin paljon kaikenlaista käsillä tekemistä; mm. posliininmaalausta, öljyvärimaalausta, lampunvarjostimien tekoa (siinä meni sormet verille), vaatteiden ompelua koko perheelle (aloitin vaatteiden ompelun ensimmäisen lapsen synnyttyä) ja lentopalloakin pelasin kaksi kertaa viikossa, kahdessa eri poppoossa. Nyt on enemmät harrastukset jääneet väliin.
Tässä näytteitä ikäjärjestyksessä (lapset) näistä "tekosista"; lapsista ja harrastuksista...
Harrastin joskus 20v sitten öljyvärimaalausta, tässä esikoisesta öljyväreillä maalaamani muotokuvat. Tuo vauvakuva on pojasta puolen vuoden vanhana (taustan väri pitää vielä vaihtaa) ja teinikuva ajoittuu 15v. ikävuoteen.
Kummallisesti vaan rasteroituu täällä vuodatuksessa nuo kuvat.
Näytteet kahdesta nuorimmaisesta, sisko ja sen veli
näyte keskimmäisen (tytär) jaloista 3 viikon vanhana, eikä tämän tekemiseen tarvittu kovikaan taiteellisia lahjoja, vaan tarkkaa sivellinkättä että vesivärin sai siveltyä sätkivään vauvan jalkaan. Nuo jalkaleimat tuli otettua tytön nimipäivänä, sattumalta vaikka nimestä ei ollut vielä tuossa vaiheessa tietoakaan.
Nyt pikkuinen jalka on siro kokoa 41 niinkuin äiteellänsäkin.
tässä nuorimmaisen jalkaleimat pari vuotta edellisten ottamisesta, saman ikäisenä otettu kuin siskonsakin.
Näkee selvästi, että aivan erimalliset ovat jalat sisaruksilla, eikä heitä tunnistaisi sisaruksiksi jos ei tietäisi, niin ovat erinäköiset.
Tämä pikkuinen jalka tarvitsee nyt 46 (tai isomman) kokoisen kengän.
Isonveljen mono taitaa olla samaa kokoluokkaa; joten isokenkäisiä ollaan kaikki
Tässä miun "toinen tyttö"
Vilhelmiina, sveitsin nukke, jolla on "syntymätodistuskin" ja on ihan miun ite tekemä vaatteita myöten
(isästä ei oo tietoo
) , naamankin oon maalannu öljyväreillä, siis piirtäny silmät ja suun.Tämän tein myös 20v. sitten ja toisen nuken tarpeet odottaa pussissa kokoamista, pitkä on "raskausaika"
siis että menee kummalliseksi nämä kuvat.
Loppusyksyn tekosia ja värien ylenpalttista runsautta ennen talven harmauden tuloa, pääväreinä hehkuva keltainen ja punainen
tuvan nurkalla koivunkannolla kasvavat sienet, lajikkeesta ei ole tietoa mutta hauskan näköiset ovat nuo. Ja joku muukin sieni kasvaa tuossa etualalla, omituinen möykky.
matalalta paistava lokakuun aurinko hehkuttaa naapurin keltaisia koivuja, jotka eivät vielä ole stripanneet lehtiään kovista tuulista huolimatta. Maalla kun ollaa niin sähkötkin kulkevat ilmassa, nuo mustat johdot tuossa.
tuvan toisella nurkalla komeileva ja runsaasti roskaava lehtikuusikin on saanut syksyn muotivärin neulasiinsa
punakanelissa on vielä runsaasti erittäin hyviä omenia oksissa kiinni, aurinko saa nekin hehkumaan. Vältän kuvaamista auringonpaisteessa, varsinkin syksyisin, koska valon ja varjon raja on jyrkkä, vaikeuttaa kuvaamista. Tässä valon suunta oli varsin otollinen ja huikean sininen taivas vielä korostaa noita värejä. Kuvaa ei ole käsitelty, en edes osaa....
tuolta puusta ne omenat sitten molskahtelevat lampeen, kalat ovat toivottavasti jo tottuneet omenapommitukseen.
villiviinin väri-ilottelua tuvan hilseilevällä seinällä
saunan nurkalta, kuvan keskellä ufo?!? taitaa kuitenkin olla heijastus linssistä..tai jostain
Karvakaverien tekosia..
tämmöinen tekonen minua oli vastassa töistä tullessa; talouspaperirulla oli tapettu melkein kokonaan.
Aamulla töihin lähtiessa unohdin eväsleivät pöydälle, leipien välissä oli keittokinkkua ja olin aivan varma, että se paketti on revitty päivän aikana kokonaan ja kinkunsiivut syöty. Kissani nääs himoitsee suolaisia leikkeleitä, joita en anna kuin pieniä makupaloja harvoin, suola ei sovi kissoille.
Eväspaketti yllätyksekseni oli koskematon. Laiskoja kissoja
Kommentit