. No minähän suostuin ja lupasin ehtiä iltapäivällä.
En ole ollut kalassa sitten lapsuuden. Lapsuuden kotini oli aivan joen töyräällä ja siellä joessa sitä lilluttiin päivät pääksytysten ja ongittiinhan me siellä tietysti.
Pajukepistä tehtiin vapa ja kalastajalankaa siimaksi, pullonkorkki kohoksi ja koukku langan päähän. Syötiksi sitten tein vehnäjauhoista ja vedestä tiukan taikinan ja sitten joen rantaan kaloja narraamaan. Kerran oltiin naapurin tytön kanssa ongella ja sain tällä varustuksella 40cm hauen, ai että se maistui hyvältä kun äiti paistoi sen voissa
Tämä kalareissu:
Iltapäivällä sitten ei kun matkaan...
...kaurapellon poikki naapurin lammelle. En tarvinnut onkea enkä matoja.
Menin hakemaan valmiiksi pyydystetyt kalat
Aamukahvilla naapurit olivat miettineet ja tulleet siihen tulokseen, että ruutanoista on päästävä eroon mutta mihin ne laitettaisiin. No, naapurin rouva muisti, että olin keväällä kysellyt mistä noita ruutanoita saisi, koska ne varmaan selviäisivät tuossa minun lammessani. Näiden naapureiden lammessa on reilu 10 erittäin kaunista ja värikästä koikarppia ja nämä ruutanat uskentelivat niiden seassa. Nyt ne saivat sitten uuden kodin.
Raivasin tieni vyötärölle ylettyvän kauran läpi ja saavuttuani naapurin lammelle siellä ne kaksi uiskentelivat lohenpunaisessa ämpärissäni.
Kuultuaan ääneni ne saivat paniikkikohtauksen ja rupesivat polskimaan vimmatusti pyrkien pois ämpäristä..... sanoin että ne ei tykkää minusta
ja varmasti hyppäävät pois ämpäristä sätkyttelemään asfaltille kun lähden kulettamaan niitä kotiin. Naapuri kehoitti vähentämään vettä. Sen tehtyäni ja kiitettyäni lähdin talsimaan kotiin, nyt tietä pitkin.Tässä he ovat
isompi on noin 20cm ja pienempi n. 10cm.
Nimiä heillä ei vielä ole, ehdotuksia otetaan vastaan.
Pitihän nämä uudet "lemmikit" esitellä kissoille.
Lisäsin lammestani vettä ämpäriin, jotta tottuisivat uuden kotinsa veteen,
ja vein kalaämpärin kissatarhaan. Kissat kun ovat uteliaita, niin ei niitä tarvinnut houkutella ämpärin ääreen
puuhka kurkisti ämpäriin ja alkoi sitten nuuhkimaan ämpärin reunoja,
eikä piitannut kaloista.
sitten komentaja kävi ämpärillä eikä kurkannutkaan polskivia kaloja,
nuuhki vaan ämpärin reunoja hetken ja meni pois.
sitten tuli tilkkutäkki ja kiinnitti heti huomionsa kaloihin. Tämä kissa, silloin neljä vuotta sitten vapaana liikkuessaan, on ollut juurikin tuolla naapurin lammen reunalla kaloja katselemassa.
Rosmo oli sisällä nukkumassa iltapäiväuniaan ja kutsuni kuultuaan tapansa mukaan rynnisti tarhaan. Aikansa kiehnättyään jaloissani hoksasi ämpärin ja ämpärissä olevat kalat.
Tämä, suurhiirestäjä (viime sunnuntaina mökillä ollessaan pyydysti n. 20 jyrsijää) Musti tuli aikaillen ja ihmetteli kauempaa mikä toi on, uteliaisuus voitti ja laiskasti tuli ämpärille. Katseli jonkun aikaa kaloja sen suuremmin niistä kiinnostumatta. Eihän nyt suurhiirestäjä tuommoisista kiinnostu...pyh.
kalakin tuli tekemään tuttavuutta ämpärin reunoilla näkyviin karvanaamoihin,
siinä sitä ihmetellään mitä nuo ovat, ne liikkuvat mutta ovat tuolla jossain, jotenkin saavuttamattomissa. Eihän nämä ole nähneet muuta kalaa kuin fieloitua silakkaa.
nuuh nuuh nuuh
muut jo hipsivät matkoihinsa ja tilkkutäkki jäi ämpärille miettimään miten noi saisi kynsiinsä
on vaan vettä liian paljon kalojen päällä ettei tuonne viitsi tassuaan työntää
Rosmon kiinnostus heräsi uudelleen ja tuli uudelleen seuraamaan kalojen ympyrä uintia ämpärin pohjalla
nuuuh nuuuh....
Päätin tutustumisen ja vein kalaämpärin lammelle. Hitaasti upotin ämpärin lampeen, kallistin sitä ja isompi äkkäsi heti uida pois ja pienempi jäi vielä tökkimään suullaan ämpärin seiniä eikä älynnyt uida vapauteen. Kallistin ämpäriä lisää ja viimein vesivirtauksesta hoksasi että täältähän pääsee pois.
Sinne ne sukelsivat lammen sameaan hämäryyteen ja arvasin etten niitä varmaan näe pitkään aikaan. Bye bye.
Siellä he ovat, jossain pohjalla lammen hämäryydessä, tonkimassa paksua lahoavaa lehti ja oksamassaa. Ruokaa niille ainakin riittää sillä pinnalla on jos jonkinlaista ötökkää ja lammessa niitä mustia sukeltavia koppakuoriaisen näköisiä otuksia joita me lapsena sanottiin sukeltajiksi.
Olen käynyt vilkuilemassa, josko niitä näykyisi mutta ainoa merkki niistä on pohjalta pintaan nousset puolimädänneet lehtikököt. Alkoivat tehdä heti hommia tai sitten shokissa yrittävät kaivautua sinne mätänevien lehtimassojen alle.
Kommentit