Maansiirtoa ja yllätyskukkia

Tauti ei meinaa laantua. Tuossa viikolla parina iltana jaksoin hyvin kärrätä maata ojan peitteeksi mutta nyt ei jaksa mittää, ei ole voimia ja on hutera olo

...tämä saisi jo loppua. Tekemättömät työt pakottaa takaraivossa

Kärsimättömänä ihmisena on vaikea vaan istua paikallaan ja levätä. Jos istuskelen ulkona nauttien alkukesän huumasta ja kauneudesta, niin jo parin minuutin istumisen jälkeen ryntään jo kohnimaan jotain paikkaa.

Pikkuhiljaa maa alkaa tasoittua

näkymä ennen maansiirtoa

sama paikka osittain täytettynä...mutta oikeasti se on tasaisempi kun kuvassa näyttää että siinä on loivaa rinnettä kasvimaalle päin.

tässä yhden illan ahertamisen tulos, metrin levyinen kaistale lopullisessa korossa.
Noin 10 kottikärrillistä maata kasvimaalta uudessa käytössä.
Tuossa etummaisen lapion kohdalla oli avo-oja johon olin teloa jalkani joka kerta kasvimaalle mennessäni.

tähän asti olen päässyt nyt, tuohon täytyy vielä tehdä altaalta (vasemmalta) päin pieni salaoja altaan ylivuotojen vuoksi. Niin ja tässä kuvassa näyttää, että tuo maa viettäisi
salaojaan päin.... kummallista?

tältä se näyttää pihalta päin katsottuna.

Yllätyskukkia

Tämmöinen pieni sievä pirteä orvokki löytyi saunan luota joutomaalta.
Mistähän lie sinne kulkeutunut?

toinen orvokki pihamaalla olevassa keskeneräisessä kukkapenkissä.
Tällaista orvokkia minulla ei ole koskaan, tämänkin tähän tulo on arvoitus.

viikko sitten huomasin tällaisen lehtikuusen juurelta, tulikellukkahan se siinä.
Olen ollut aikeissa ostaa tätä kukkaa mutta nyt se tulikin ihan itse minun luo

Sain työkaverilta rönsyansikkaa muutama vuosi sitten ja tämä tulikellukka puski siitä ansikkapehkosta itsensä näkyviin. Kysyin työkaverilta onko hänellä tulikellukkaa siellä ansikoitten seassa, oli kuulemma ollut mutta hävinnyt itsekseen ja kerroinkin sen tulleen tänne. Nuo rönsyansikat ovat olleet jo neljä vuotta tuolla ja nyt vasta tuo kellukka ilmestyi näkyviin.