Tämä viikko on ollut töissä rankka ja parina iltana olen ollut myöhempään toissä.
Jaksoin silti eilen illalla kaivaa ojan auki; ajattelin aloittaa sitä kaivuuta ja kuin huomaamatta kaivoin sen kokonaan
, ostin eilen uuden lapion, keveämmän ja pienemmän, kaivuuhommiin ja ehkä se siivitti saattamaan homman loppuun.
Vielä pitää vetää kuokalla keskelle ura putkea varten ja varmistaa että kaatoa varmasti on, ja oikeaan suuntaan.
Puukasa vaihtui 7,5 tonnin sepelikasaan...koskahan tuo ladon edusta olisi vihdoinkin vapaa? Kun yhden kasan saa pois työstettyä, niin toinen tulee tilalle
putket odottavat asentamistaan...musta putki on jäykkä tuplasalaojaputki, joka kestää rasitusta, se menee sisääntulotien alle.
Minua viehättää suuresti kotkansiipisaniaisen tapa tulla talviunilta.
Se on yhdellä kertaa hauska ja kaunis. Ruskeat pikkukeräset tulevat ensin näkyviin ja ne vahvistuvat kiertyen auki, kurottautuen ylöspäin muuttuen valossa vihreäksi, samalla levittäen sulkansa auki. Tuo auki kiertyvä kerä, vielä supussa olevine sulkineen tuo myös mieleen jonkun muinaisen liskon.
Pikkuruinen saniaisen alku. Kotkansiipi kuuluu myös suosikkeihini ja niitä olen saanut jo muutamia pihalleni.
Kommentit