...perenna taimi tai juurakko ostokset tein jo helmikuussa. Kiertelin lähi ostoskeskuksessa ja tietysti sinne oli jo kärrätty helmikuun lopulla jo pari rekkiä perennojen juurakoita. Ne rekit vetivät väkisin puoleensa niinkuin pillipiipari niitä eläimiä (rottia?), ei voinut ohittaa. Noukin niistä valikoimista mukaani tietysti lempikukkiani. Ne ovat roikkuneet viileässä vintin rapussa muovikassissa ja nyt kaivoin ne esille, pitäisi istuttaa ruukkuun aloittamaan kasvuaan.

1462501.jpg
päivänlilja lasten juhlat. Rakastan päivänliljoja, niinkuin muitakin liljoja. Päivälilja on kaunis runsaine kapeine lehtineen. Nyt minulla on jo kolme väriä päivänliljaa; oranssinpunainen, viime kesänä ostamani vaalean punainen ja nyt tämä lohenpunainen. Kunhan vielä tulee se tänään tilaamani valmis kukkapenkki, niin siinä paketissa tulee yksi väri lisää, se tumma violetin punainen päivänlilja.

1462508.jpg
Vaalean punainen pioni. Rakastan myös pioneita, ne ovat upeita kukkia ja lehtipehkokin on kaunis.
Toivottavasti tämä juurakko kasvaa kuvan kaltaiseksi. Ostin 5v. sitten honkkarista vastaavan, mutta kukka on yksinkertainen vaikka paketissa oli tuollainen kuva.
Haluan kerrotun pionin, minulla on joskus entisessä elämässä ollut tuon kuvan kaltainen pioni ja se teki valtavia kerrottuja kukkia heti samana vuonna kun sen juurakon istutin.

Vielä kartutan pionikokoelmaa valkoisella versiolla, joskus.
Täällähän oli jo tumman karmiinin punainen pioni, joka innostui kukkimaan saadessaan vaaleanpunaista lannoitetta.

1462514.jpg
Kallaa minulla ei ole koskaan ollut kasvamassa, nyt aion kokeilla.
Kallasta ole tykännyt aina. Päästyäni ripiltä joskus muinoin, sain tädiltäni kaksi valkoista kallaa ja minä ihastuin niihin välittömästi. Halusin ne myös rippikuvaani.
Täti oli vähän dramatiikkaan taipuvainen ja meillä oli samanlainen maku kukkien suhteen.
Olen pitänyt valkoisista kukista nuoresta asti.
Koska ne ovat minusta kauniit niin niitähän voi viedä tuliaisiksi, näin ajattelin alle kaksikymppisenä.
Tein pahan mokan erään kerran tämän takia. Menin ensivisiitille tulevan anoppini luo 17 vuotiaana ja kukkiahan piti viedä tietty. Valitsin kukkakaupasta kauneinta mitä tiesin silloin, valkoisia kukkia. Ruusut olivat liian kalliita minun silloiselle kukkarolleni ja valitsin kolme - neljä valkoista neilikkaa vihreiden kera.
Ojensin kukat poikakaverin äidille, joka ilmeenkään värähtämättä kiitti kukista ja laittoi ne maljakkoon.
Jälkeenpäin, muutamien vuosien kuluttua hän kertoi, että oli kauhistunut tuomistani kukista....että surunvalittelukukat tuotiin jo nyt. Kertoi vielä, että ne kukat kestivät ja kestivät, yli kuukauden hänen oli katseltava niitä kauhistuttavia kukkia maljakossaan.

Enhän minä tiennyt sitä, ettei valkeita kukkia saa viedä ensivisiitille tai visiitille yleensäkään, eikä kukkakauppias valistanut vaikka kerroin kenelle aion ne viedä.
Silloin se oli tarkkaa, tai vanhemmat ihmiset olivat tarkkoja kukkien väristä ja valkoinen leikkokukka yhdistettin surunvalitteluun ja hautajaisiin.