Mun elämässä ei ole nyt muuta kuin puusouvia ja talon lämmitystä, kissojen palvelua, pakolliset kotityöt ja töissä käynti.
Onneksi ei ole tullut lunta, vielä, paljoa eikä ole tarvinnut tehdä lumitöitä juurikaan.
Ilmatkin ovat olleet leudot mutta talon lämmittämiseen se ei ole vaikuttanut.
Ei ehdi tekemään mitään kivaa
nytkin pitäis taas lähteä rooudaamaan hellapuita sisälle.....Tosin, viime perjantaina oli kulttuuririento pitkästä aikaa, meillä oli työnantajan tarjoama teatteri-ilta; käytiin katsomassa TTT;ssa musikaali "Vuonna 85". Eli esitys ajoittui aikaan -85, kyllä nauratti monet jutut tuolta ajalta kuten leuhkalta silloin tuntunut kannettava puhelin, eli tiiliskivipuhelin missä oli 10kg painava akku, josta lähti sitten luuri
Se oli hauska, menoa ja meninkiä, suomirokkia hyvien näyttelijöiden esittämänä.
Parilla autolla (saappi ja riisikuppi) huristelivat pitkin näyttämöä, niin että meinas pakokaasuun tukehtua... no ei vaiskaan mutta selvästi pakokaasu haisi.
Käykääpä vilkaisemassa tästä linkistä vähän sitä menoa:
http://www.ttt-teatteri.fi/vuonna_85/vuonna_85_video2.html
No, niitä kissoja sitten...TAAS..eihän täällä muuta tapahdukaan kuin kissojen taholta
(kuvien siirto tänne blogiin on vaan niiiiin tuskastuttavan h-i-d-a-s-t-a)
sarjassa omituisia nukkumapaikkoja...
lasinen hedelmäkulho päikkäripaikkana...tämä katti mahtuu tuohon vielä helposti
mutta entäs sitten tämä......
tämä hädin tuskin mahtuu istumaan tuohon kippoon....
katse ensin oikealle..sitten vielä vasemmalle...rynniikö sieltä joku (Rosmo) tänne
vai saanko vihdoin olla rauhassa....
aaaahhhh.. eikun potslojoks....
...vähän tääl on ahdasta...mutta niiiin turvallista.....pysyy hyvin yhes koos
sai kun saikin itsensä ahdettua kulhoon
Tankotaiteilua
eräänä päivänä näky kissahuoneessa oli tämä.... ilmeisesti jonkun kissan mielestä jouluverhot joutaa lähteä, ja tanko myös.
Tämä näky on kohdannut minua usein kotiin tullessani. Vääntelen verhotangot suoriksi
jupinan kera ja toivon etteivät katkea.
vesileikkejä..
vaijeri-ville (Rosmo) vie nykyisin ohuen vaijerikieppinsä vesikuppiin ja räiskyttelee siellä sitä. Rosmon ehdoton lempilelu, jolla kiusaa minua jatkuvasti vaatien naukumalla ja silmiin tapittamalla heittelemään sitä.
Tilkkutäkki seuraa tiiviisti vieressä, sillä sen lempileikki on loiskutella vettä antamalla vesikupille tällejä etutassulla kovenevaan tahtiin. Siksi vesikuppi on toisessa astiassa ettei lattia lainehtisi.
Extreme urheilua...pelkokerrointa
kummalta loppuu kantti ensin, katilta vai minulta? No minultapa tietenkin, nostin kissan pois hellalta kun ei tehnyt elettäkään lähteäkseen vaikka kansi oli jo tulikuuma!
Yleensä lähtee hellan päältä pois kun näkee, että alan touhuta tulta pesään.
extremeä tämäkin
Rosmo ahtautuu jokaikiseen muovin kappaleeseen ja muovipussiin minkä näkee,
joten kaikki on kerättävä pois niinkuin piene lapsen ulottuvilta. Tässä läppärin palautuspakkaukseen ahtatuneena.
punaturkin lempitouhuja
tämä se osaa avata piirongin laatikot..menee alle ja jotenkin takakautta työntää ne auki.
mitenkähän tuolla nyt sitten säilyttäsi DVD-leffoja?!?
Mulla on iso apteekkilipasto jossa on 9 isoa laatikkoa, tämän hupia oli mennä jo pentuna lipaston alta laatikoiden taakse ja tunkea itsensä laatikoihin, joissa kaikissa on valokuvia (vuosilta 77-07) eli joka laatikko täynnä kuvapusseja.
Minun oli maalarinteipillä teipattava laatikot kiinni, jottei tämä tuhoaisi kuviani.
Yksi laatikko on jo hajonnut kissan touhujen seurauksena.
näitä teippejä Musti on silloin tällöin käynyt nyhtämässä pois...
Sydänpäivä
kissoilla oli tännään sydänpäivä, pilkoin raakaa possunsydäntä ja johan alkoi kintuissa kuhina! Rosmo pilaa toisten herkku hetken.....syö itse mieluummin raksuja, eikä anna toisten syödä herkkua.
näitä kaikkia ei saa koskaan samaan kuvaan mutta tässä aika hyvä tulos, viisi kissaa samassa kuvassa..
KISUVIERAS
Täällä käymässä ollut "Mosse" kisu (löytökissa) Nimitin Mosseksi kun on ihan Mosse.
Tästä kisusta ilmoitettiin minulle viime torstaina, oli pyörinyt jo pitemmän aikaa ilmoittajan nurkissa.
Ilmeisesti oli kotoaan eksynyt, eikä osannut mennä enää takaisin.
Toivottavasti oma koti löytyy. Mosse siirtyi täältä toiseen ensikotiin missä ei ollut yhtään kissaa, koska mun koti ei enää vedä yhtään kissaa lisää vaikka haluaisi.
tämä leikattu kollipoika oli kerrassaan suloinen, hyväluontoinen ja kiltti.
tämä sopeutui parissa päivässä tähän laumaan
pidin tämän yksinään kisuhuoneessa (jossa naukui surkeana) kun olin nukkumassa ja töissä. Ei voinut jättää muiden seuraan poissaollessani kun täällä on noita kolleja 3kpl., tappelu?
Sitten tunki väkisin pois kun menin huoneeseen. Piiloutui piirongin alle ja seurasi sieltä koko lauantai päivän muiden kissojen touhua ja vähän sähisi kun kissat menivät uteliaana katsomaan tätä uutta. Sunnuntaina jo kulki täällä kuin lauman jäsen.
Sunnuntaina haettiin sitten sinne toiseen ensikotiin.
Sokerina pohjalla
ihan oikeata makeaa, tein itselleni viikko sitten toffeeta/kinuskia, harvinaiseen makeannälkään. Taatusti lisäaineeton herkku.
Tätä herkkua mun nuorimmaiset keittelivät 90-luvulla jatkuvasti. Maito kelpasi ja jopa vedestä ja sokeristakin keittivät karkkia itselleen.
Kerran sattui aika paha tapaturma tämä keitoksen yhteydessä; nuorimmaiset olivat naapurin tytön kanssa keitelleet tätä herkkua ja saaneet siitä sitkeän kovan.
Sitä olivat sitten yrittäneet irrottaa terävällä veitsellä jäähtymisalustasta, johon keitos oli kiinnittynyt kuin bostik-liima.
Siinä karkinhimossa taistellessa paloja irti oli veitsi lipsahtanut naapurin tytön sormeen hänen yrittäessään vuorostaan irrottaa herkkua alustasta, sillä seurauksella että keskisormesta meni valtimo poikki. Verta tuli kuin härän kurkusta. Olin juuri tullut kotiin töistä pyörällä kaatosateessa ja riisunut märät vaatteet kodinhoitohuoneen lattialle vessan oven eteen. Silmälasit olivat jääneet takin taskuun ja nämä hätääntyneet lapset juoksentelivat niiden vaatteiden päältä, ja silmälasien!
Laitoin tiukan siteen sormeen ja käskin vielä puristaa sormea.
Tytär saattoi kotiinsa ja vanhemmat veivät tk,n tikattavaksi.
Tilanteen rauhoituttua kaivelin silmälasini takintaskusta varovasti, varmana siitä että ovat hajalla. Toinen linssi oli irronnut, ei muuta. Tosin korjausapu olisi ollut lähellä, tämän tytön isä on optikko (olin hankkinut lasit häneltä) ja hän olisi varmasti korjannut ne.
Että tällaista toffeen keittely toi mieleen.
Kommentit