Työkaverini ystävällisesti soitti minulle viikko sitten ja kertoi käytetystä telkusta, joka olisi saatavilla. Oli vieläpä nuorempi kuin tämä vanha. Olin kertonut hänelle joskus, että tarvitsisin uuden tv,n ja että toimiva käytetty kelpaa.
Iloisena lähdin hakemaan uutta viihdelaitetta viime keskiviikkona, laitteen luovuttaja pakkasi sen autoni takakonttiin ja maksu kyselyyni vastattiin, ettei maksa mitään. Ohhoh! Sain sen kotiinkantohintaan. Kiiteltyäni lähdin tyytyväisenä köröttelemään kotiin ja sain kuin sainkin sen jotenkin kannettua kolhimatta tupaan. Viritin sen paikoilleen ja vanhan nostin viereiselle pöydälle. Tässä uudessa olivat muhkeat äänet, paljon paremmat ja niitä voi säädelläkin, luxusta
Totuttelin suurempaan kuvaan (25 tuumaa, 21 vanhassa), nyt näkyi keittiöstäkin tihrustamatta.
"uusi" vinluksi siirrettynä lattialle paitsioon ja sitä tietä kierrätykseen nopealla tahdilla.
Mutta, iloa ei riittänyt kovin pitkälle. Lauantai iltana selviytyjiä katsellessani kuva alkoi konstailla, jopa niin että kissatkin kiinnostuivat.
Sohivat ruutua ja minä ihmettelmään, että mistä moinen häiriö...aikani ihmeteltyäni kuva hävisi ja lupsahti takaisin suurempana niin, ettei tekstiä enää näkynyt. Kummastellessani kuvan outoa käytöstä kuului takaa posahdus kitkerän hajun kera ja kuva taisi hävitä ikuisiksi ajoiksi.
Tuli hätä käteen, että syttyy palamaan; kissa istui tv,n päällä ja sekunnin murto-osassa tein päätöksen, että vedän töpselin irti ja toisella kädellä hätistän kissan tv,n päältä.
Minulla on sammutuspeite keittiön puolella ja sen olisin hakenut seuraavaksi jos tarvetta olisi ollut. Olen virittänyt sen sammutuspeitteen niin, että hantaakeista saan sen nopasti vedettyä pois suojakotelosta. Käyttökoulutusta olen saanut sammutuspeitteeseen työssäni ja vapaaehtoitoiminnan puolella.
Oikeastaan jokaisessa kodissa pitäisi olla sammutuspeite, sillä uudetkin tv,t ovat poksahtaneet ja syttyneet palamaan. Ja telkkari palaa minuutissa niin, ettei mitään ole tehtävissä kuin pelastaa nahkansa ja soittaa palokunta paikalle.
Tässä tämä joka kodin turva väline tuhkalapion kanssa samassa naulassa leivinuunin vieressä.
No, vanhassa vara parempi, onneksi vanha telkku ei kelvannut tyttärelle, jolle sitä tarjosin. Ei kuulemma tarvitse töllöä. Hyvä niin sillä tarvitsinkin sitä itse.
Tässäpä tämä vanha toosa, salon radion tekemä kotimainen, kuva on briljantti ikäisekseen, oikeastaan parempi kuin posahtaneessa vinluksissa.
Olen ostanut tämänkin käytettynä joskus 9v. sitten. Sitä ennen se oli palvellut hotellitv,nä ties kuinka monta vuotta. Saa palvella minuakin niin kauan, kun sanoo sopimuksen irti. Tämäkin kyllä pitää epäilyttävää pörinää vaikka sen sulkee katkaisijasta ja olenkin vetänyt siitä töpselin irti pistorasiasta aina kun suljen sen.
Päätin, että sähkölaitteet on oltava turvallisia ja aion seuraavaksi ostaa uuden kierrätys ideologiastani huolimatta.
Tästä huolimatta kierrätys jatkuu...harrastan rappioromantiikkaa
Kävin tänään huonekalu ostoksilla. En kuitenkaan huonekalukaupassa.
Toinen työkaveri taas vihjaisi pari viikkoa sitten huonekaluista, jotka vosivat sopia minulle, hän tietää mitkä tänne mahtuu.
Huoneet pieniä ja talo on vanha jossa joka seinä on "rikki", siis seinässä ovi tai ikkuna. Siis huonekalut on oltava pieniä, tänne ei sovi edes sohvaa. Tänne muuttaessani luovutinkin nuorimmaiselleni entisen, ihanan kerman värisen uudehkon nahkasohvani. Eikä se olisi modernilla tyylillään tänne sopinutkaan.
Viimein saatin työkaverini kanssa sovittua aikatauluista ja tänään köröteltiin peräkanaa hänen vanhempiensa luokse, jossa oli tarjolla sievän kokoinen kaksi osainen vaalea kirjahylly. Siitä tehtiin kaupat ja rottinkikalustosta, joka sopii saunan terassille....paremmin kuin ne "perinteiset" valkoiset muovituolit.
Tehdessäni pois lähtöä isäntä kertoi autotallissa olevasta yhdestä huonekalusta, josko se kelpaisi minulle.
No pitihän se nähdä, kun kerran kaupoille olin tullut...
ja autotallissa oli tämä, joka lähti samantien mukaani kun sopi takakonttiin.
..no kelpasihan tämä minulle. Ei ihan rappioromantiikkaa.
Piironki kuin karamelli. Tyyliltään "barokkia" tai "renesanssia" tai mitä nyt sitten lieneekään, mutta tämä lipasto on varmaan varhaiselta lastulevykaudelta (70-luku), koska sivuseinät ja kansi viilutettua lastulevyä.
Minulle kelpaa. Laatikot ovat umpipuuta ja säilövät varmasti hyvin sen minkä pitääkin.
Pientä piironkia olen kaivannut ja tässä se oli.
Pientä laittoa vaille, pari hantaakia irti joista toinen tallessa ja toinen hukassa.
vetokahva kuin koru
lukkopesän suojalevy samoin
kissatkin innostuivat uudesta huonekalusta ja hyörivät tutkien sen ympärillä
Rosmo kokeilee makaamista lipaston päällä, se sai kiihkeän turkin pesupuuskan oleillessan tuossa
Kaksissa tuumin testaus menossa
Tämä piironki päätyy todennäköisesti alkuun telkkupöydäksi, onpahan kansi suojassa kissojen kynsiltä.
Kunhan ensin lämpenee ja kuivahtaa huoneenlämmössä, niin siirrän tv,n tämän päälle.
Toivottavasti kestää tv,n painon.
Laatikoihin saan sopivasti DVD,t talteen, ne ovat tällä hetkellä pahvisessa säilytyslaatikossa, jota pahvilaatikoiden tuhoaja termiitti Rosmo on jo silpunnut hyvää vauhtia. Alkaa yksi pääty olla jo nakerettuna.
Näistä huonekaluostoksista tuli hyvä mieli molemmille osapuolille, minä sain mitä tarvitsin ja myyjä oli tyytyväinen kun pääsi eroon ylimääräisistä huonekaluista.
Kiitokset vaan huomaavaisille työkavereille!!
Kommentit