perjantai, 18. tammikuu 2008
Eräs lovestory ja sen loppu
Luonto kutsuu eikä sitä voi vastustaa.....eikä se odottanut maaliskuuta...
Joulukuussa oli ilmassa (hiekkalaatikoista leijuva haju) jo havaittavissa tuon tunteen heräämisestä, ennen kuin Siru ja Hilja lähtivät. Kaikki nämä nuoremmat kissat ovat kaikki jokseenkin samanikäisiä. Joulukuussa olivat puolivuotiaita ja hiekkalaatikoista lähtevän hajun perusteella hormoonit olivat alkaneet jo jyllätä.
Se näkyi jo Rosmon käytöksessäkin.
Hiljan ja Sirun palatessa tuo "love" heräsi uudelleen hehkumaan.
Niinkuin tuolla jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että Sirulla on ilmennyt krooninen silitys- ja rapsutuspula alun arkuuden jälkeen (niinkuin kaikilla heiniksillä).
Sille kelpaa kaikki huomionosoitukset ja hellyydet, kunhan vaan joku on rapsuttelemassa ja silittämässä.....
****** ATTENZIONE!!!*******
Älä jatka tästä eteenpäin jos olet tiukkapipoinen ja heikkohermoinen
"rakas tuli takas" oivalsi Rosmo
näistä kahdesta teinipojasta oli tullut "lemmenpari" jo joulukuussa
"veikasta on tullut ihan outo..se ei leiki enää mun kaa" Musti jäi kakkoseksi......
Musti oli ihan onneton ja ymmällään, kun velipoika ei riehunut ja paininut enää ollenkaan sen kanssa Sirun tulon jälkeen.
Itse asiassa kaikki kissat kummastelivat ja hämmästelivät näiden kahden "outoa" käytöstä...
" mitä ihmettä nuo kaksi touhuaa..ei tuo ole painimista vaikka muistuttaa sitä, ei ymmärrä" kertoo punaturkin ilme.....
Musti ei oikein kehtaa edes katsoa, kun Mustia ei vielä kiinnosta (kuva otettu aidosta tilanteesta ks. alla)
Sirun niskanahka venytyksessä ja poika on niin onnellinen.......
No eihän tätä kestänyt enää kukaan meistä, minä ja komentaja hiekkalaatikoiden hajua
ja muut katit noiden kahden outoa käytöstä.
Siispä tästä on tehtävä loppu; yksi puhelinsoitto ja asia järjestyi pikaisesti.
Piti järjestää jo ihan Hilja-neidin vuoksi...tosin pojat eivät ole osoittaneet mitään kiinnostusta neitiä kohtaan, eikä neidillä ole ilmennyt kiimaan viittaavaa..
mutta mutta....
..eläinlääkäri sanoi, ettei siihen voi luottaa...joten tämä neiti on arvoitus ja se selviää parin kuukauden kuluttua....
END OF LOVE
Pakkasin pojat koppaan, kopat autoon ja sitten lähdettiin pienelle ajelulle ja mentiin eläinlääkäriin.
Kummallekin rauhoitus- sekä kipupiikit (ja mitä kaikkea ne saikaan) kankkuun ja unta palloon.
pojat unten mailla....
Rosmo unten mailla ja kivuttomana. Kulkusista nypitään karvat ensin pois.
Sirulle sama.....
..vielä kostutusgeelit molemmille silmiin etteivät kuivu unen aikana
sitten tatuointinumero vasempaan korvaan. Molemmilla on oma numero ja tässä Rosmo saa omansa
seuraavaksi hierotaan väri korvalehteen painettuun numeroon
kaksi tyhjäkatseista kisua
tähän loppui Rosmon lemmenleikit....
..ja tähän Sirun, nyt näistä tuli vain hyviä kisukavereita.
Samoilla unilla pojille laitettiin vielä tehosterokotukset ja madotettiin.
Sitten kotiin toipumaan. Ja minulla alkoi viisituntinen paimentaminen, en ehtinyt syömään ennekuin myöhään illalla. Näitä pöhnäisiä ja toikkaroivia kissoja sai paimentaa koko ajan.
Rosmo nukutettiin ensin ja alkoi heräillä 2,5 tunnin kuluttua..
pöpperöinen olo.....
Siru jatkaa vielä sikeitä....
Rosmo pyllähteli kopasta ulos ja yritti tunkea Sirun koppaan...aijjai vieläkinkö?!?
palautin hoippuvan kissan omaan koppaansa ja Musti katseli velipoikaa huolestuneen oloisena....
"aiemmin se oli kummallinen mutta nyt se haisee kauhealle ja nyt se vasta kummalinen on...mikä sitä vaivaa?"
Musti huolestuneen surullisena vartioimassa velipojan pään selviämistä.
Liikuttavaa katsoa miten Musti oli huolestuneen tuntuinen kun näki Rosmon tokkuraisen toikkaroinnin. Kävi nuuhkimassa ja tutkimassa mikä sillä on.
Musti kökötti koko ajan tuossa ja seurasi miten Rosmo jaksaa.
Ei kunnolla hereillä, eikä enää kunnolla unessa ja alkaa hoippuva toikkarointi ja kupsahtelu....
Rosmo toikkaroi ja vuoroin raahautui tilkkutäkin viereen. Nyykähti kuitenkin korin laidalle. Illalla Rosmolla on tapana mennä hetkeksi tilkkutäkin hoivattavaksi mutta nyt se ei huolinut tokkuraista ja pissalle haisevaa kissaa vierennsä.
Pissat oli tulleet alle kopasta lähtiessä ja kuvasta näkyy miten märkä katti on.
En ehtinyt hätiin kun lähti raahautumaan. Märkä vana vaan jäi lattiaan.
samaan aikaan Siru alkoi heräillä....
ja toikkaroi sinne tänne sekä kupsahteli nurin, laitoin takaisin nukkumaan päätään selväksi
mutta ei nuo kummatkaan kauaa olleet paikoillaan vaan toikkarointi jatkui jalkojen mennessä ristiin rastiin kuin catvalkilla kävelevillä mannekiineilla...tuostaskohan tuo nimitys "catvalk" tuleekin?!?
hetki tässä taju kankaalla...
ja taas molemmat liikkeellä...
Siru:"mites voit?"
Rosmo:"örrhhh...heikosti..oliko meillä kovat juhlat kun en muista mitään?!"
sitten tuli Rosmolta oksennus....
olo ei ole häävi...mutta pian oli poika ennallaan...
Siru oli fiksu ja meni tuolille nukkumaan pöhnää pois. Hilja meni Sirun seuraksi ja tässä nämä sisarukset nukkuivat loppuillan. Siru toipui nopeammin ja helpommin kuin rosmo.
tilkkutäkki ihmettelee kissakaverien hoipertelua
samaa ihmetteli punaturkkikin..
Ihmeen rauhallisesti muut kissat ottivat toipuvat kissat vastaan vaikka ne haisivat kaikenmaailman kummallisille aineille.
Silloin kun punaturkki oli samassa tilanteessa, niin sille käytiin sähisemässä hyvin ahkeraan. Samoin komentaja joutui pannaan moneksi päiväksi, eikä mammansa (puuhka) huolinut sitä lähelleen.
Komentaja tosin nyppi leikkaushaavasta tikit pois parin päivän kuluttua leikkauksesta ja joutui uudelleen tikattavaksi sekä sai rännin kaulaansa viikoksi. Tuota ränniä muut kissat varmaan vierastivat. Silloin oli komentajalla kaverit vähissä. Minä kelpasin silloin kaveriksi tälle mamman tytölle.
Nyt näissä muissa kissoissa oli jopa nähtävissä hiukan myötätuntoa näitä kahta toipuvaa kohtaan.
Leikkauspäivän iltana uskalsin lähteä nukkumaan vasta silloin kun kissat kävivät ruokakupilla ja jalat eivät enää menneet ristiin.
Kun Rosmo alkoi silppuamaan pahvilaatikkoa entisellä raivolla, totesin että nyt voin mennä nukkumaan kaikessa rauhassa.
Kommentit