Mikä siinä onkin niin rentouttavaa, tai jotain mitä tuo kutominen antaa.
Toisin oli joskus kauan sitten. Muistan kirkkaasti sen kun alaluokilla en tiennyt mitään niin vastenmielistä kuin kutominen. Ensimmäinen kutomus oli vaaleanvihreä kaulaliina, voi sitä hammasten ja sormien kiristystä sitä kutoessa. Silmukoita putoili, reunat kiemurtelivat, silmukat narisivat eivätkä luistaneet puikoilla, kaulaliina vanui huovaksi hikisissä käsissä ja tuntui ettei se valmistu ikinä. Taisivat puikotkin vääntyä siinä hikisiä tiukkoja silmukoita neuloessa. En tiennyt mitään kamalampaa kuin ohuesta langasta silmukka kerrallaan rakentaa joku vaate.
Kaulaliina piti olla tietyn pituinen, tietysti, ja työn valmistumista yritin jouduttaa venyttämällä jo kutomaani tekelettä. Kyllä käsityön opettaja olisi nyt tyytyväinen aikaansaannoksiini
Kärsimättömänä ihmisenä kudoin jokaisesta langasta yhden sukan ja vein raadille arvosteltavaksi
Hännätön puuhka osallistui arvosteluun...
etualalla aloevera-jojoba sukka seuraavana punaoranssi Fabel ja sinivioletti silkkisukka
kaveriksi tuli Rymy-Eetu ja suosikki löytyi heti; silkkisukka oli rymy-eetun mieleen
puuhka taisi olla enemmän kiinnostunut noista langanpäistä kun väjyi niitä koko ajan, josko ne liikahtaisivat....
silkkisukka on ilmeisen mieluinen rymylle..
taitaa olla poika hienon perään
Nyt sitten onkin se tylsempi puoli tehtävänä, eli se toinen sukka, siinä ei ole enää sitä uutuuden viehätystä.
Jotenkin tämä syksy lipsahti ja on enää kuukausi jouluun...
Kunhan en putoaisi kyydistä tässä ajan vauhdikkaassa menossa, niinkuin tuo pukki tuolta reestä. Jouluvalmisteluja en ole tehnyt, tosin ei niitä paljoa enää ole kun asuu yksin. Koristeita ei paljoa viritellä puhumattakaan mistään tunnelmallisista kynttilä asetelmista noitten karvaturrien takia. Pidän joulusta erityisesti. Lapsena siinä oli salaperäistä taikaa, jonka loihtivat ne joka jouluiset samat paperiset tonttutaulut seinillä ja paperiset tonttuliinat pöydillä. Joulun odotukseen kuului myös se sama joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin erittäin varovasti etteivät ne olisi irronneet.
Joulu ei olisi ollut joulu ilman niitä
Kunnolla lunta ei vielä ole tullut täällä päin mutta jotain valkoista sentään
Kultapiisku, talventörröttäjäksi jätettynä on saanut huurrekuorrutuksen.
Niin, se ilkeä ropeloija.
Tänä aamuna lähtiessäni töihin en saanut auton ovea auki. Avain ei kertakaikkiaan mennyt lukkoon, siinä oli jotain outoa. Pimeässä käpälöin toisen oven lukkoa ja sinne avain sujahti ja ovi aukeni normaalisti. Menin uudelleen tarkistamaan sitä kuskin puoleista lukkoa ja huomasin, että lukon pintalevyä oli väännetty, ei paljoa mutta sen verran että sen huomasi. Arvelin että avain oli katkaistu lukkoon ja tai sinne oli työnnetty jotain muuta.
Joku riivatun ilkiö oli yrittänyt mennä autooni ja varastaa sen
Puuhat olivat ilmeisesti keskeytyneet jostain syystä ja kiitin mielessäni "ilkiötä" ettei ollut hajottanut toistakin lukkoa, en olisi päässyt töihin. Onhan sitä löydettävä ne positiivisetkin puolet huonoistakin asioista. Mielessäni vilisi kukkarostani pois lentävät reilu parisataa euroa, eivät kissat tainnetkaan saada kiipelypuuta. Ensitöikseni töissä tein sähköisen rikosilmoituksen ja aamupäivällä ilmoitin vakuutusyhtiöön, sekä varasin näytön korjaamolle korjausarvioon. Asiat olivat sitä myöten silvuplee. Kyllä harmitti.
Töistä lähtiessä kokeilin avainta lukkoon, eikä se mennyt edelleenkään sinne.
Töitten jälkeen köröttelin korjaamolle ja tyrmistyksen ällistykseni oli suunnaton kun korjaamopäällikkö sujautti sen avaimen sinne lukkoon...
tämä tietysti huvittuneena (ne naiset ne naiset) ilkikurisesti hymyllen sanoi, että "tää taitaa olla jäässä ja taitaa tarvita ainakin voitelua" ja haki voiteluruiskun ja voiteli lukot ja kahvat. Minä tietysti selittämään, että tuota kuprua ei ainakaan ole ollut tuossa lukon pintalevyssä, sillä käsikopelolla pimeään aikaan olen joutunut avaimen laittamaan lukkoon. Tuo korjaamohenkilö sanoi kylläkin, ettei ihan normaalisti se lukko toiminut, häikkää oli mutta toimi kuitenkin ja kehoitti seuraamaan ja palaamaan asiaan jos herkeää toimimasta. Omavastuu vakuutuksessa olisi ollut kuitenkin sitä luokkaa, että huokaisin helpotuksesta, ettei tarvinnut ainakaan vielä korjata
..taitaa kissat sittenkin saada sen kiipelytelineen jouluksi 
Kommentit