Kiitokset
tyttärelle ja vävykokelaalle, jotka mökiltä ajelivat tänne. Ensin matkustin bussilla ensimmäiselle etapille, josta jatkettiin sinne kokoontuneen porukan kanssa määränpäähän. Ensimmäisellä etapilla katseltiin ja kuunneltiin kesää..
heinätkin voivat olla kauniita. Kaurapeltoa reunusti heilimöivä timotei ja joku "hörsöheinä", jota en tunne nimeltä
..nolottaaMääränpäässä meitä oli sitten koolla kahdeksan. Kokoonnumme yhteen kaksi kertaa vuodessa, talvi- ja kesätapaamiseen. Joukkoomme kuuluu enenmmänkin mutta kaikki eivät aina pääse näihin tapaamisiin. Olemme tunteneet toisemme vuodesta -93. Olimme eräällä 9pv. kestäneellä intensiivisellä ja rankalla kurssilla, siellä hitsauduimme yhteen ja siitä lahtien olemme kokoontuneet eri puolille suomea, joka vuosi.
Nyt kokoonnuimme Konnevedelle, rantamaisemiin.
Vettä satoi melkein koko viikonlopun mutta meidän tahtia se ei haitannut.
myöhään lauantai iltana paksut pilvet raottuivat sen verran, että aurinko pääsi punaamaan tienoot...
sunnuntai aamuna aurinko uskaltautui näkyviin kokonaisuudessaan ja maisema oli sen mukainen...ja järven vesi oli niiiiiiin kirkasta, ihailin sitä kauan.
Heitin jopa talviturkin ja lakin pois tällä reissulla.
Aamuauringon kimallusta laineilla
vedenalainen polku kivireunuksin...
rantaa tähyillessäni löytyi tällainen jäiden ja veden muovaama kivi.
Viikonloppu hurahti tutussa hyvässä porukassa rentoutuen, nauttien hyvästä seurasta, luonnosta ympärillä, saunomisesta ja hyvästä ruuasta. Eikä sovi unohtaa isäntäväen kahta ihanaa ilopilleriä, koiraa, jotka järjestivät vilkkaudellaan ja touhuillaan meille hupia. Sydämellisesti kiitos joukkueemme jäsenpariskunnalle kutsusta piilopirtilleen!!!
Tämä oli 28. "jatkokurssi". Näinä 14 vuotena ollaan koluttu suomea ristiin ja rastiin ja joka tapaaminen on ollut unohtumaton kaikkinen hauskuuksineen ja kommelluksineen.
Oli hyvä kotiin tulla taas...täällä kisut olivat kunnossa mutta huushollia oli pikkuisen jäjestelty... ja meno kuin villissä lännessä.
Kommentit