...ja kyllä kannatti!!!!!
Sää suosi ja jotkin bändit olivat tosi hyviä, saundi lähelle aitoa. Haluan näistä mainita tyttöbändi Periferian, jolla kappaleet rullasivat aitoon 60-luvun tyyliin, myös tytöt olivat pukeutuneet ajan henkeen. Kaiken kaikkiaan kuultiin kaikki rautalanka klassikot eri tyyleillä soitettuna ja myös uudempaa. Tuli varhaisnuoruus hyvin elävästi mieleen...
En osaa laittaa linkkiä tähän mutta osoitteen laitan, että jos jotain kiinnostaa niin voi käydä katselemassa... www.rautalankaa.com
JA MISSÄ KUVAT TAPAHTUMASTA?!?!
Minulla puupäällä ei tietenkään ole festareista muuta kuvaa kuin tuo juliste, joka koristaa myös ystäväni antaman T-paidan rintamusta. Festaripaikkaan lähdettäessä karsin kameran pois laukustani.....MITÄ IHMETTÄ OIKEIN AJATTELIN!!!!!! ...
"en tartte siellä kameraa ja se painaakin laukussa..." ..Ja kuvattavaa olisi ollut vaikka ja kuinka paljon! Ei ainoastaan esiintyjät, vaan myös festarikansa ja luonto ympärillä. Festaripaikka, taidekeskus Taarasti on Pikkukukkanen nimisen järven rannalla ja aurinko laski järven taakse; ne näkymät auringonlaskun aikaan olisivat olleet kuvaamisen arvoisia. Olisin saanut suomalaiskansallisia kuvia; ihmisiä suvi-illassa, ja auringonlaskun heijastuksia järven pinnasta, tekosavun muodostaman harson läpi... Siinä meinasi mennä festari tunnelmani pilalle älyttömyyteni vuoksi..voi että mikä puupää..
Rautalanka ja pelätty lastenlaulu .....
Herääminen lapsuudesta varhaisnuoruuteen (tuota termiä ei ollut käytössä silloin -60 luvulla) tapahtui ollessani n. 10v. ja se tapahtui rautalankamusiikin myötä, jossain kesätapahtumassa. Olin tätini perheen kanssa tuossa tapahtumassa ja siellä soitti joku rautalanka bändi; kun kuulin tuon bändin soittavan twistiä... silloin kolahti, ja peruuttamattomasti
...se oli uutta ja järisyttävän ihanan kuuloista. Vieläkin se saa samat väreet aikaan kun tuolloin eka kerralla 
..Emma..Apassi..ym...Historiaa..
Musiikista en tiennyt silloin yhtään mitään, en ollut kuullutkaan mistään Elviksestä. Meillä eivät lapset notkuneet radion ääressä muuta kuin lasten ohjelman aikaan, joka oli lasten tunti. Meillä ei ollut ula-radiota (saimme vasta 60-luvun loppupuolella patteri toimisen pienen transistoriradion) ja siitä vanhasta putkiradiosta sain kuunnella vain lastentuntia. Kuunnelmia saatiin kuunnella sitten iltaisin vanhempien kanssa ja ne olivat jänniä ja hauskoja. Kankkulan kaivolla tulee tässä ensimmäisenä mieleen. Musiikkia muistaakseni ei kuunneltu, radio ei ollut auki koko aikaa.Tuntuu kuin lapsuuteni olisin elänyt "kun isä lampun osti" -aikaan, verrattuna nykyisen elektroniikka tulvaan kodeissa. Ula-radio avasi kanavat "musiikkitaivaaseen", oli rinnakkaisradio-kanava josta tuli kevyttä musiikkia...oi että!!!
......Ensin selätin vaikerrus-lastenlaulun ja sitten tuli rautalanka....
Tuohon 60 -luvun alun aikaan minulla oli kaksi mullistavaa kokemusta ja molemmat liittyivät musiikkiin; "kauhu"lastenlaulu oli se eka...ja se toinen rautalanka.
Lasten tuntia kuuntelin kauhun sekaisin tuntein ja pelolla
....soittaako ne SEN... hetki hetkeltä kauhu ja pelko kasvoi pienen tytön sisimmässä ohjelman loppua kohti....tuleeko SE...tulis vaan nyt se jänöjussin mäenlasku tai mikkihiiri merihädässä tai ihan mikä vaan mutta ei SE laulu!!!! Helpotus oli suuri jos SE vaikerrus-laulu ei tullut, mutta auta armias jos SE laulu tuli, niin vain se Halli-koira pelasti sieltä surun ja murheen syvyyksistä. "miumau miumau auttakaa oi miumau, mirrit vaikertaa...miks äidin neuvoja me emme kuunnelleet, nyt kuolo siit on seuraus ja äidin kyyneleet"....siis ihan hirveää 
!!! Tossa "kuolo"-sanan kohdalla kuolin melkein itse ja rupesin kiihkeästi odottamaan Halli-koiran apuun saapumista
...ja samalla pelkäsin, että josko se ei nyt tulekaan?..kuulekkaan pikkumirrien vaikerrusta?!?! ja MINUN!...HUH mutta uskollisesti se Halli-koira tuli ja pelasti ne pikkumirrit sieltä avannosta.
Sitten tuli päivä SE suuri päivä, jolloin SE laulu tuli radiosta ja minä en enää pelännyt, enkä ollut kuolonkauhussa....Mikä ihana vapauden tunne
SE laulu ei enää levittänyt sitä kauhun kaapua ylleni ja siitä tuli se-laulu...lapsuus loppui kauhun selättämiseen. Silloin 60-luvun alussa 10-13 vuotiaat olivat vielä lapsia sanan varsinaisessa merkityksessä. Vasta 15v. ja ripari käytynä oltiin virallisesti nuoria ja sai rippilahjaksi korvarenkaat ja reiät korviin, sekä pääsi tansseihin.....mutta minä en
...Siis; loppuyhteenveto edellisistä:
Rautalankamusiikin hyväntuulinen riemu ja ilo tuli lastenlaulujen ja niiden kauhujen tilalle.
Kommentit