sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Nyt se on sitten loppu...
Ei lomalla saa kuitenkaan tehtyä (minä ainakaan) niin paljon kuin aikoi. Toisaalta pitääkökään?!? Nyt tormistuin ja ähersin tuossa pihalla yhden kannon kimpussa pari päivää, ei en ruvennut sitä hajottamaan tai vääntämään irti. Siihen minun voimani eivät riitä, eikä varmaan traktorinkaan. Dynamiitti ois kova sana mutta sitten menis töllikin taivaan tuuliin. Viime vuonna kaadettiin pihastani kaksi isoa koivua ja kun niitä kantoja ei saa pois kuin ajan kanssa, niin ajattelin hyödyntää niistä toisen. Niinhän se on muutenkin, mitä et saa pois, niin koita hyödyntää se.
harmi kun en ottanut kuvaa tuosta kannosta ennenkuin aloitin. Sen tyvellä kasvoi melkein metrinen heinä. Kun en saa kantoa pois, niin saa ruveta koristeeksi. Kannon tyveltä lähtee aivan mahtavan kokoiset juuret, kaivelin ne esille. Siksi tuo istutus alue on niin matala ja paikoin hassun näköinen. Tuo lumikola, tuolla taustalla, on aivan oivallinen apuvälinen kivien kuskaamiseen, sillä saa isommatkin kivet helposti liikkeelle. Tuo iso kivi tossa vasemmalla on niin painava, ettei sitä jaksa nostaa särkemättä selkäänsä, joten vieritin sen lumikolaan ja kiskoin kannon juurelle, ja taas vieritys ja siinä se on.
Rohtokataja, laakasinikataja (jos oikein muistin) ja kääpiövuorimänty saivat kannon juurelta kasvupaikan. On siellä pari pientä kuusen taintakin, jotka löysin pihalta. Niitä aion ruveta leikkelemään, niinku bonzai-puiksi ja sillee.
Vasemmalla näkyvä paljas alue pitää sisällään vuorenkilven juurenpätkiä joita minulla on säkillinen ja pitäisi ennen talvea saada multiin.Tuo kiviympyrä on nyt vähän hassun näköinen, ei ole oikein luonteva muun kivityksen puuttuessa. Kivettyjä alueita tulee enemmänkin kunhan pääsen vauhtiin.....seuraava kohde on viereinen tintin pesäpuu, syysviiru omenapuu. Sen juurelle tulee myös niitä juurenpätkiä. Luulisi että noitten kivien latominen on helppoa, siitä vaan peräkänää...noup! Kyllä Niitä saa pyöritellä eräänkin kerran ennenkuin saa ees jotenkin vähemmän kökön näköisen kokonaisuuden. Tuonkin kivipläjäyksen armahtaa kasvit rehevöityessään.
Kivet ovat kauniita väreissään ja muodoissaan. Tuo tyhjältä näyttävä alue kätkee multaansa ne kuusen taimet, jotka taitavatkin näkyä hiukan. Ja aivan kannon tyvelle laiton pihalta löytämäni tummanpunaisen apilan näköisen kasvin pari pientä tainta. Se tekee keltaisia kukkia.
Sitten tein löydön kitkiessäni kannonjuurta; heinien takaa kannon paksun kaarnoittuneen kuoren välistä pilkisti vihreää..herttileijjaa siellähän kasvaa pihlaja. Heti löydettyäni sen alkoi päässäni soida se balladi Olavinlinnan linnanmuurin pihlajasta, siitä kun se neito muurattiin sinne muuriin ja sydämestä vai kyynelistäkö se pihlaja lähti kasvamaan. Tuon pihlajan alku on kyllä vähemmän dramaattinen; lintu istunut koivun oksalla (sillon kun se vielä oli pystyssä) tullut tarve ulkoistaa eilinen pihlajanmarja ateria ... pruiiiit ja pläts koivun runkoon. Siinä se.
Muuten;tuokin laulu kauhistutti minua lapsena, mutta ei niin paljoa kuin SE-laulu.
Tuon paksun juuren yli kasvaa poikkipäin toinen juuri, se on hauskan näköinen ja jätin sen siihen. Tuo poikkinainen juuri on ikäänkuin puun maahan sitominen varmuusköydellä
seuraava kohde..kivenpyöritykselle.
Uusia kukkivia kukkia...
tänä kesänä ostettu päivänlilja, vaalenpunaset tamaskit, ensimmäinen kukka
toinen melkein samanvärinen on vaaleanpunainen pensashanhikki
kukkii näin komiasti vaikka on vielä purkissa.
kukintansa aloitti myös tsadaa... PERUNA! Itseasiassa tuo perunankukka on aika kaunis.
tämä ei kuki mutta on nyt kauneimmillaan, viiruhelpi, joka on minun suosikki.
Istutin sen saavin puolikkaaseen, jonka upotin maahan notta pysyy ruodussa.
Ja sokerina pohjalla...
Kohta kypsä, ensimmäinen mansikka tänä kesänä saamassani taimessa. Saas nähdä endinkö syömään tuon ennen lintuja..
Kommentit