Pennut täyttivät tänään 4 viikkoa. Kopassa käy nyt sen päiväinen sähellys, vinkuna, naukuminen ja töminä ipanoitten telmiessä. Naperot ovat kovasti roikkuneet jo laatikon laidalla mutta kun laatikko on muovia, niin siinäpä kynnet ei pidä.
Joka tapauksessa, tapahtumat kuvasarjana..
mamma istuskeli lattialla ja närkästyi nähdessään kameran..
käännyin vauvojen koppaan päin...
sieltäpä tämä ekana syntynyt kipusi laidan yli että heilahti. Tämä tyttö on kaikista vilkkain ja rohkein, koko ajan menossa kun on hereillä, häseltäjä. Veera vipeltäjä. Tärppästikkeli. Mattorullan toin, että toisen pään laittaisin koppaan, olis kakaroitten parempi liikua kopasta ja koppaan mutta mamma ei anna touhuta mitään kopan lähettyvilläkään.
mamma tuli heti vierelle vahtimaan ja toisella silmällä vartioi kopassa olijoita
mihinkän suuntaan tästä säntäisi....
minua ei nyt syöminen kiinnosta.....
nämä täällä ihmeissään...tuota pentua tuossa alalaidassa kutsun Mursuksi, nenäkuvio tuo mursun mieleen....ei ole vielä selvinnyt varmuudella kumpi tämä on ..keskellä Hymy
silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä
tämä Saara Söpöläinen on itse rauhallisuus, seurailee toisten teutuamista sivummalla ja rapistelee omiaan. Joskus intoutuu painimaan, jos joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Tänään oli sähköä ilmassa kun tämäkin riehui muiden mukana. Saara on siskonsa Veeran vastakohta.
Kameran kortti täyttyi ja piti käydä välillä lataamassa kuvat koneelle, sekä tyhjentää kortti...
Palatessani kissaperheen huoneeseen olivat kaikki yhdessä koossa. Sitä en tiedä veikö mamma pennun koppaan vai osasiko se kiivetä itse.
ensimmäisestä seikkailusta väsyneenä uni maittaa maitohörppyjen jälkeen.
Tuo ensimmäinen jaloittelu huoneessa osoitti, että tämä pimu menisi vaikka maailman ääriin. Yritti kiivetä seiniä pitkin ylös, luuli kai, että tämäkin laita on ylitettävä päästäkseen eteenpäin. Ei paljon mamman kurnutteluja kuunnellut.
Yritin laittaa maton reunaa koppaan sillä aikaa kun mamma vahti tätä seikkailijaa, ei onnistunut. Heti kun tartuin mattorullaan oli mamma haukkana paikalla ilmeellä "mitäs aiot". En ota mitään riskejä tämän mamman kanssa, en anna itteeni repiä. Emme vielä tunne toisiamme niin hyvin, että voisin olla rohkeampi pentujen suhteen. Eihän mamma ole ollut täällä kuin vasta neljä viikkoa. Mamma tietää että hiplaan pentuja sen ruoka-aikaan mutta suvaitsee sen, on nähnyt käteni kopassa.
joka kolon koluaja..nyt paperisäkissä..
tätä herraa mamma ei siedä yhtään ja tunne näillä on molemmin puolinen.
Pidän joskus ovea auki, koska mamma osoittaa selvää kiinnostusta jo huoneen ulkopuoliseen maailmaan. Ei uskaltaudu kuitenkaan huoneesta ulos. Mun tyttökissat tulevat uteliasuuttaan tällöin kynnykselle kurkkimaan ja siinä sitten silmäillään puolin ja toisin mutta huoneeseen eivät mun kissat enää mene, ovat saaneet sen verran rivakat lähdöt sieltä, että muistavat. Ihmettelevät vaan kopasta kuuluvia ääniä ja hämmästelevät suuresti kopan reunalla pilkistäviä pieniä päitä. Hämmentyneenä tästä kaikesta hipsivät tiehensä.
Hiukan huolettaa tuo mamma, onhan sillä ikää ja monen monta pentuetta takana. Ne monet pentueet ovat verottaneet mamman kuntoa ja terveyttä. Täytyy pyytää eläinlääkäri tänne katsomaan ja tarkastamaan, että kaikki on kunnossa.
Kommentit