Taas on yksi äipänpäivä illassa. Ilma oli kaunis ja jälkikasvun kanssa puuhasteltiin pihassa, kaikki kolme yhtäaikaa täällä mamin tykönä, juhlaa! ja pojat saivat vaihdettua suvikumit mamin lullan alle :) Kiitos! Hyvä äipänpäivä lahja. Oli niin mukavan tuttu hyörinä ympärillä. Elähdytti vuosien takaiset muistot kun he vielä olivat kotona. Jo yksistään se että he kerrankin olivat kaikki yhtäaikaa täällä oli minulle paras tuliainen äipänpäiväksi. Joskus kaipaan sitä silloin traditioksi tullutta, tyttären ja juniorin tekemää äitienpäivä kakkua, suklaalla kuorrutettua jäätelöä. Se odotti ä-päivän aamuna pöydässä. Onnistuivat niin hipihiljaa aamulla touhuamaan että se oikeesti oli yllätys.
Nyt joskus haikeana kaipaa sitä aikaa kun lapset olivat vielä kotona, koti oli elämää täynnä, menoa melskettä. Siihen aikaan mahtui tunteita laidasta laitaan ja kaikki "lapselliset" tietävät että lapset osaavat myös koetella vanhempien hermoja äärirajoille saakka, varsinkin jos ovat vilkkaammasta päästä. Se jokapäiväinen elämä; työssäkäynti kotiaskareet huolet ym. verottivat voimavaroja niin ettei lasten kanssa jaksanut riittävästi touhuta. Silloin kaipasi omaa aikaa. Tunsin jopa syyllisyyttä siitä kun menin kauppaan heti töistä, jos siellä vielä katselin muutakin kuin päivän ruokaostoksia. Kun se oma aika koitti, meni monia monia vuosia että pääsin tuosta syyllisyydestä eroon, tuntui aina sille että pitää kiirehtiä kotiin, ei voi viipyä, vaikkei minua kotona odottanut kukaan.
Nyt kun tätä omaa elämää on viettänyt muutamia vuosia ja on saanut riittävästi välimatkaa tuohon aikaan niin tajuaa että mikä se loppujen lopuksi on tärkeää. Huolehtia myös itsestään että jaksaa lasten kanssa, eikä pingota turhista, lapsille rakkautta ja selkeät rajat.
Sitä aikaa en takaisin saa. Parhaani kuitenkin tein mihin silloin pystyin. Vanhemmat eivät ole täydellisiä niinkuin eivät lapsetkaan. Näitä samoja asioita pohtii tänäkin päivänä moni äiti jonka lapset ovat jo aikuisia. Täytyy vain todeta että "elämä on", tuohon vitsiin, jo kuluneeseen lausahdukseen kitetyy kaikki.
Ihan tässä muisteloissaan herkistyy....
..onkohan noiden narsissien ympärillä ne menneisyyden haamut....?!
..no filosofointi ja ripittäytyminen saa nyt riittää tältä erää...
Kissoillakin oli kivaa kun oli enemmän leikittäjiä ja oli uusi "lelu", esikoisella oli lasepointteri jolla älytettiin kissoja, aikansa se toimi mutta aika pian huomasivat että käpäliin ei saa mitään. Keksivät sitten jotain muuta puuhaa...
kuten alla
Ei tartte ihmetellä miksei kissojen syömäruoho kasva!!!
Kommentit